Mahtoiko tämä tyttö kuunnella Griegiä (kuten Peikkojutun tyttö), kuka tietää... Noina aikoina nuorisomuoti oli käynyt yhä kekseliäämmäksi. Helminauhojen ja samettipantojen sijaan koristautumiseen kelpasi rekvisiitta, joka hyvin sopii tämän viikon Luovan lauantain aiheeseen:"Romu". Mutta tuo oli vasta alkua :)
Upea grafiikanlehti.
VastaaPoistaItselläni oli samettipanta kaulan ympärillä nuorena tyttönä, se oli silloin muotia.
Kaunista grafiikkaa ja romuisat korvat ;) Oma työni on toteutettu picasalla ja gimpillä.
VastaaPoistaIhanaa grafiikkaa ja romua killuu korvassa. Mietin nimesi kirjoitusasua. Pitäisikö h lopussa olla pienellä vai isolla?
VastaaPoistahyvä vastaus haasteeseen...
VastaaPoistakaunis grafiikka työ!!
Tuli hauskoja juttuja noista romuista mieleen...lähinnä tyttärieni korvakoruromuilut!
Susu, silloin oltiin nättejä! Zilga, nehän on sitten ihan kelvollisia ohjelmia, mukava tietää.
VastaaPoistaSavisuti, kumpikin kelpaa. Pientä ajattelin itse.
Hanne, saatan kuvitella :)
Upea! Että olet taitava!
VastaaPoistaKaunis grafiikanlehti. Jäin miettimään minäkin mitä kuuluu Punk-tytölle 14 vuotta myöhemmin.
VastaaPoistaJa sammettinauha on minullakin ollut kaulassa. Ja myöhemmin korvissa,joskaan ei ristejä, partankoneita tai luurankoja, niin silti goottilepakoita, dinosauruksia ja sammakoita. Sellaista keveämpää punkia siis.
Missä vaiheessa nuorisomuoti alkoi kerrata itseään? Punk-tyttö voisi tulla kadulla vastaan tänäänkin, eikä hämmentäisi lainkaan. Samoin samettinauhatyttö. Ja hippihelmityttö.
Mummeli, kissa kiitoksella...;)
VastaaPoistaTiina, enää emme ihan vähästä hämmästy. Punk-tyttö on varmaan löytänyt aikuisen tyylinsä. Toivottavasti ei sentään täti-lookia :)
Tyylikäs puupiirros. Monenlaisia tulkintoja romuaiheesta versoo.
VastaaPoistaHolle, mainioita tulkintoja näkyy. Missähän viipyy sarjakuvataiteiljan tulkinta ;)
VastaaPoista-Aihe saattaisi 'valokuvatorstaissa' saada enemmänkin vastauksia...
Hieno!
VastaaPoistaTodella hieno työ! Onneksi nyt sieltä pinon pohjalta löytyi. Kaivapa useammin sitä pinoasi :-)
VastaaPoistaKuva on kuin tyttärestäni tuohon aikaan!
Kiitos Ilona, - ja Uuna, usein ovat kiltimpiä kuin miltä näyttävät :)
VastaaPoistaUpea teos, ihan mieletön! Joskus sisäistä romuisuutta haluaa kuvasta olemuksellaan ulospäin, joskus se tyyli vain on se oma juttu.
VastaaPoistaMinullakin heilui kaikenlaista romua korvissa nuorena. :D
Kiitos Elegia, inspiroiva malli :)
VastaaPoistaUlkomuoto viestinä onkin loputon aihe, aina kiinnostava.