sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Vanhalla Huvilalla



vinttikamarin hämärässä
Vanhalla Huvilalla
jotakin etsin

jalkoihini tipahti lankakerä
kättäni paeten se vieri lattian poikki
piirtäen viivan menneeseen aikaan

teräksenharmaaseen jumpperiin
   neuloin odotuksen
      kaipauksen
         rakkauden
joka sitten täyttyi ja häät vietettiin

silmukka liittyy silmukkaan
menneestä tulevaan ikuisesti

         missähän jumpperi on nyt?

nostin kerän käteeni
löysin puikotkin
sormet haparoivat empien
ja sitten muistivat

sormeni muistivat
pienet liikkeet
langan hyväilevän kosketuksen
josta ei tahtoisi erota

puikkojen hiljainen rytmi täyttää tilan
kuin cembalosonaatin helinä
- sen ei soisi päättyvän

vuosikymmenten jälkeen
tässä hetkessä

levollisuus


***

Vastaus  Runotorstain 150. haasteeseen: "Jotta en unohtaisi"
Aihetta ehdotti SusuPetal
Lähettänyt klo
Aiheet: , ,

11 kommenttia:

  1. Crane29. marraskuuta 2009 klo 16.04

    Kauniisti kerit muistojen lankoja... Ei kukaan ole varmasti ennen verrannut puikkojen helinää chembalosonaattiin.... Mutta eniten pidin lopusta!

    VastaaPoista
  2. SusuPetal29. marraskuuta 2009 klo 17.30

    Runosi oli kuin musiikkia, sanasi solisivat soiden, pidin todella paljon.

    VastaaPoista
  3. Sylvia29. marraskuuta 2009 klo 18.52

    Ihanasti kilisee puikot kutoen elämän kudelmaa.
    Kaunis on runosi!

    VastaaPoista
  4. Marjattah30. marraskuuta 2009 klo 7.07

    Crane, semmoinen sisäinen ääni ..Kuunteleppas Scarlattin sonaateja joskus kutimen kanssa !
    Susu, kiitos, kuulit ajatukseni :)
    Sylvia, olen niin innoissani , kun löysin taas puikot.

    VastaaPoista
  5. Oh-show-tah hoi-ne-ne1. joulukuuta 2009 klo 9.56

    Lämmin kuvaus.

    VastaaPoista
  6. Tiina L.1. joulukuuta 2009 klo 10.43

    Ihana koskettava tarina.

    Muut ovat sanoneet yllä jo kaiken paljon paremmin. Minä vain kiitän ja luen runon - tarinan uudelleen.

    VastaaPoista
  7. Marjattah1. joulukuuta 2009 klo 12.06

    Harmaahukka, lämmin oli jumpperikin, sulholle sopiva.

    Tiina, neulojamestarina varmaan osaat elätyä tunteeseen.

    VastaaPoista
  8. Eleanor Vatsa1. joulukuuta 2009 klo 20.25

    Tämä on siitä jännä, että kudotaan tavallaan muistoja, mennyttä, joka on samalla tulevaisuutta, kohtaloa. Niinkuin nornat.

    Teräksenharmaa jumpperi luo pakostikin mielikuvan panssaripaidasta.

    VastaaPoista
  9. Marjattah2. joulukuuta 2009 klo 11.44

    Pisara, kiehtovaa:)

    VastaaPoista
  10. Anonyymi2. joulukuuta 2009 klo 13.21

    Kauniin rytmikästä cembalomusiikkia!
    Terkuin Raija H.

    VastaaPoista
  11. Marjattah2. joulukuuta 2009 klo 22.16

    Mukavaa kun löysit tänne Raija :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)