- tuuli tuoksuu järveltä, tiiroilta ja ravuilta
aallot heittelevät rantaan kaisla- ja lummevyyhtejä
-miksi ne kelluivat tässä koko kesän?
harava ja kottikärryt
kerään myös kukkineet lupiinit kompostiin
-kauan saivatkin kypsyä!
kuljetan kärryä ylämäkeen
nykäisen ohimennen pitkiksi venähtäneet nokkoset
kukkapenkistä
Olen uneksinut kaukaisista maista
torkkunut suuren hellehatun varjossa
sulkenut ikkunanluukut iltapäivisin
- pistävältä valolta
olen liikkunut hitaasti kuin laiskiainen
ja siirtänyt kaikki hankkeet huomiseen
untako vain?
matot keinuvat villisti tuulessa
- ja katso, pyykkinaru katkeaa!
se kimpoaa kuormansa
nauran, me nauramme
mies sitoo kolmannen solmun
- se on merimiessolmu
ja me ripustamme varovasti matot uudelleen
keräämään kesätuulen tuoksua
Ihana, kesää tuoksuva runo!!
VastaaPoistaPaahtavan auringon kyllästämien, laiskojen, uneliaiden päivien jälkeen raikas tuuli, toiminta, herääminen.
VastaaPoistaSellaista luin runostasi.
Tuoksuva kaunis kesäpäivä, vilvoittava tuuli. Pidin runostasi, kesäpäivät ovat kuin runoja.
VastaaPoistaIhmeellinen on tämä kesä ollut.
VastaaPoistaSaanut meidät maistamaan etelän elämää, kuten sanoit, laiskiaisen hitautta ja auringon paahtamaa typerrystä ja välinpitämättömyyttä.
Mutta niin sateiden ja viileämpien tuulten mukaan heräämme mekin taas henkiin. Kuten mattoja pesemään.
Ja jos pyykkinaru katkeaa, on se vain pyykkinarun tapa sanoa, että sekin on tottunut Meksikon kesään. Se on tottunut paahtumaan auringossa, keräämään auringonsäteet naruihinsa, kellertämään ne, pehmentämään jokaisen säikeen. Ei pyykkinaru ole valmis puritaaniseen työhön, se on, kuten me kaikki, ollut liian pitkään helteen huumasssa.
Sylvia, talletetaan kesän tuoksut talven varalle
VastaaPoistaSusuPetal, oikein luit :)
Arleena, vilvoittava, vaan ei kylmä tuuli on suloinen ja erikoinen
Tiina, mainio analyysi pyykkinarun sisäisestä olemuksesta :) Tiedätkö, eivät kaikki koe näin. Tuo mieskultani voi sitä paremmin, mitä kuumempi on. On jo tottunut, että minä olen pois pelistä, jos lämpö nousee hellerajalle.