Oilin Hemerocallikset

Aamuvarhaisella kävin jo nyppäisemässä nämä kaunokaiset kuihtuneina pois. Uudet nuput pullistelevat, lisää on tulossa! Päivänliljan kukka kestää päivän, mutta uusia aukeaa viikkotolkulla. Eilen odotin oikeaa valaistusta, jotta kukkien syvä tummuus onnistuisi kuvassa. Aurinko näyttää ne liian punaisina. Varjosta huolimatta keltainen kukka teki valkoisen reiän kuvaan (yritin photoshoppailla sen paremmaksi). Niinpä tämän kirjoituksen pohjalla on vielä kuva keltaisesta rimssureunasta. Oilin puutarhasta sekin on peräisin, kuten monet muut kasviaarteeni.

Elokuussa 2002 joukko internetin ihmemaassa tutustuneita puutarhahulluja, 'Taimipottilaisia', osallistui puutarhakierrokseen Kotkassa. Täällä riittäkin ihasteltavaa Sapokan vesipuistosta alkaen. Tiesin että ystävieni kasseissa kulkee taimia minullekin tuomisiksi. Panin merkille varsin pitkän hojopin, joka huojui Oilin kassissa koko kierroksen ajan, olin kai vähän huolissani siitä. Illansuussa sitten etsiskelin tuomisille paikkoja, ja istuttelin minne sattui mahtumaan. Oilin korkea Hemerocallis pääsi 'Cottage Gardeniin', polun reunaan. Vähän surkeana se retkotti, mutta juurtui kumminkin paikalleen.

Aivan äskettäin  tuo arvoituksellinen hojoppi kasvatti ensimmäisen kerran kukkavanan. Tarkistin päiväkirjastani: se   'aivan äskettäin' oli vuonna 2004, siitähän on jo seitsemän vuotta! Voi miten olin innoissani, tiesin että tämä ei ole mikään tavallinen tarhapäivänlilja, vaan erikoinen, tummanpunainen hybridi. Jotakin puuhastelin ja kitkin siinä vieressä taas,  yhtäkkiä huitaisu osui kukkavanaan ja naps! varsi oli poikki. Taisin lysähtää polulle nuppuvarsi kädessäni, enkä voinut estää kyyneleitä tulemasta. Kyllä tiesin että se voisi kukkia seuraavina kesinä, mutta seuraava kesä on ikuisuuksien päässä. Kuinka jaksaisin odottaa!

Aika kuluu, vaikka ei jaksakaan odottaa... Kolmisen vuotta sitten rakensin oikein päivänliljapenkin, keräilin sinne tänne ripottelemani ( usein etanoiden ahdistelemat ) hemerot reunustamaan kaarevaa kivipolkua, missä myös aurinko viipyy pisimpään. Tämä hellekesä onkin ollut niille yhtä juhlaa, keltapäivänliljat aloittivat jo varhain, sitten rusopäivänliljat ja viimein Oilin uskomattomat pitsihelmat, joista monet kukkivat nyt ensimmäistä kertaa. Jotkut hän kasvatti siemenestä, toiset oli tuonut matkoiltaan.

Oili Kaijomaan liian varhainen kuolema talvella 2006  jätti lukemattomat puutarhaytävät kaipaamaan. Hän oli ennen muuta kuunliljoistaan tunnettu monen muun ohella. Olen tallettanut puutarhalehtien artikkeleita, ja 'Puutarhaunelmien' jakso Oilin puutarhasta on kasetilla jossakin tallessa. Tänä kesänä päivänliljat muistuttavat ystävästä, joka aikoinaan lietsoi innostustani ja rakkauttani puutarhakasveihin.