Kanadalaiset pojantyttäreni ovat ehkä juuri nyt liian isoja leikkimään nukeilla. Thaimaalainen katutaiteilija ikuisti heidän veikeät hymynsä postimerkin kokoisista lompakkokuvista kolme vuotta sitten, jolloin he olivatkin ihan sopivan ikäisiä. Isoäidin nukkeja on tässä kokoontunut ryhmäkuvaan heidän ympärilleen. Siinä on tuttua väkeä kun tarkemmin katsoo: tätejä ja setiä ja sukulaisia. Pikkuinen isoäidinäiti ujostelee uusissa kouluvaatteissaan viime vuosisadan alussa, ja setä lukee thaikielistä satukirjaa. Isotäti on solminut hiuksensa poninhännäksi, ja toivoo että uusi vannealushame vilahtaisi kellohameen alta. Oma isä 70-luvun muotifarkuissaan on hyppäämäisillään ulos kuvasta. Kenties hän lähtee etsimään tyttäriään, jotka ovat juuri sopivan ikäisiä leikkitovereiksi.
Nukkemaailmassa on kaikki mahdollista.
Aah, onpa niin ihana nukkekokoelma! Enkä minä edes saa aikaiseksi, että ryhtyisin korjaamaan isäni vanhaa nukkea, joka jossain odottaa sitä työtä...
VastaaPoistaJl, monet hankkeet lähtevät yllättäen liikkeelle, kun oikeasti pitäisi tehdä jotakin ihan muuta ... Varsinkin tässä elämänvaiheessa, kun harrastamisesta on tullut päätoimi ;)
VastaaPoistaKatutaiteilija on viehkeän harmonisen kauniisti taltioinut lapset. Olen näkevinäni pientä kainoutta ilmeissä.
VastaaPoistaNuket ovat persoonallisen ilmekkäitä, että Heidän seurassa viihtyy... kuin pieniä ihmisiä olisivat.
Ihana on nukke harrastuksesi.
Liplatus, oli se katutaiteilija ihme. Nukeista on tosiaan seuraa :)
VastaaPoistaOi kirjoitin äsken pitkän viestin sinulle ja kaikki hävisi jonnekkin. On mukavaa tulla kauniiseen blogiisi. Voi täällä on vaikka mitä, ihailen taidettasi: valokuva - kuvitus - nukke
VastaaPoistaTäällä täytyy viettää vielä toinen tovi, niin paljon kaikkea katseltavaa ja luettavaa. Toivottavasti saan tämän kirjoitukseni nyt näkyviin tänne.
Mukavaa lauantaita!
Tarja, näköjään vain kärsivällisimmät onnistuvat täällä kommentoimaan.... Ja tervetuloa toistekin! Käynkin tutkimassa, minne nimesi vie :)
VastaaPoista