Tervetuloa arki!

Yksi ainoa tonttu  lennähti joulun ajaksi olohuoneeseen. Toissajouluna löysin sen Anusarn-marketilta ChiangMain kaupungissa. Thaimaalaisen nukentekijän näkemys tontusta riemastutti, ja tämä lähti heti mukaani. Hän on ehkä keiju, henkien talon asukas, hyväntahtoinen mutta hiukan ilkikurinen. Suomalaiset tontut  edustivat samoin muinaista henkiuskoa, ja thai-tonttuni tervehtii heitä luottavaisesti. Suvaitsevainen thaimaalainen poimii joulusta minkä haluaa, eikä vieroksu Jeesus-lastakaan.  Thaimaalainen keramiikkaseimi , mistä jo kuvan esittelin aikaisemmin, on vielä tänään piirongin päällä. Vietän mielelläni joulua Jeesuksen syntymäpäivänä vaatimatta sitä toisilta. Eniten soisin, että joulusta tulisi sosiaalisempi juhlapäivä. Ettemme sulkeutuisi koteihimme, vaan voisimme tavata ystäviä. Ehkä nuori polvi osaa muuttaa tuon perisuomalaisen käytännön, jota ei muualla tapaa.

Tänään loppiaisena silmäilen vielä vähäisiä joulukoristeitamme. Huomenna vien ne varastoon.  Minun jouluuni ei juuri kuulu tonttuja nykyisin. Olen varmaan saanut niistä tarpeekseni. Räikeä punainen ei ole minun värini. Joulumusiikkini ei ole  "Tip tap tip tap tipe tipe tip tap..." Tänä jouluna ravitsin sieluani Ranskan barokin joululaululuilla Kati Hämäläisen  soittamina Kotkan kirkon uruilla (sic!): "Noëls". Taidankin tänään vielä tuikata tuon CD-levyn iMaccini rakoon.

Vanhojen kansansatujen  harmaista riihitontuista kyllä tykkään, samoin Thai-tontustani sekä ja hellyttävistä villalankatontuista, jotka kauan sitten roikkuivat joulukuusessa. Nytpä olen hyvilläni siitä, ettei enää tarvitse imuroida kuusenneulasia juhannukseen asti. Keramiikkakuusi on helppo pinota kaappiin.

Antoisaa arkea toivotan sinulle lukija! Tulppaanit kertovat, että kevät on edessä.

Adventtisunnuntaina

Valokuvatorstain 266. haaste on "Kolmiodraama"

Ensimmäisen adventtisunnuntain iloksi nostin kaapista näkyville viimejouluiset Thaimaan-muistot. Vietimme joulua siellä, ja löysimme keramiikkagalleriasta näin länsimaista joulurekvisiittaa. Seimiasetelma olikin ainoa joulukoristelumme tuolloin. Tänä aamuna kotosalla digikuvasin draaman päähenkilöt, jotka thaimaalainen keraamikko on näin nähnyt.

Oikulliset henget

Hiukan sekava on kuvani mutta autenttinen. Nappasin sen eilen torstaina iltatorilla mielessäni valokuvatorstain 261. haaste "Karkki tai kepponen". Halloween ei taida juuri näkyä katukuvassa täällä, mutta  moninaiset hyvät ja pahat henget ovat läsnä joka päivä.Tässä on arvaamattomia maan henkiä lepytelty tuorein kukkariipuksin ja ruokalahjoin. Lahjoiksi on tuotu myös pieniä sieviä elefantteja, tanssijoita, palvelijoita. Näin henget viihtyvät talossaan eivätkä lähde ilkitöitä tekemään. Saatavat jopa auttaa  kioskinpitäjiä liiketoimissa ja muissa hankkeissa, mikäli lahjat miellyttävät. Mistähän mahtaa tämän mökin sininen väri kertoa? Ehkäpä isännän syntymäpäivä on perjantai, tai talo pystytettiin silloin? Sininen on kuningattaren ja perjantain väri Thaimaassa.

Pari vuotta sitten kerroin myös aiheesta täällä: Henkien talo.

Päivänavaus

"Maailma mustavalkoinen" © Mhu 2011

Laitoin reunan linkkiosastoon 'Päivän Sanan'. Luettavana on versio Bibliasta vuodelta 1776. Linkki tarjoaa aarreaitan tutkijalle, kolmen suomenkielisen käännöksen lisäksi voi vertailla tekstejä monella muulla kielellä aina alkuteksteihin asti. Tämän aamun radiohartaus sai minut viimeinkin keräilemään tähän blogiin omia  ja lainattuja (omiksi omittuja) mietteitä uskosta.

Kirkkoherra Kari-Pekka Kinnunen, aamuhartauden pitäjä,  miettii kauneuden ja pyhyyden kokemista Pentti Kaskipuron grafiikan ääressä. Mieleeni jäi ajatukset: "Taide on pyhän sisar", sekä  "Olisiko niin, että joka näinä päivinä ei voi kokea kuuraisen ja lumisen metsän kauneutta, hänen on vaikea kokea pyhää?"


Minä uskon mielelläni, että kaikki mikä on totta, hyvää ja kaunista, on Jumalasta. Niin muinaisuuden hämärissä, kuin nyt. Tekstit ovat kuitenkin sidoksissa kieleen, aikaan ja kulttuuriin. On vaikeaa vertailla kielten hiuksenhienoja vivahde-eroja. Suomen kieli on jatkuvan muutoksen tilassa, ja Raamattukin on käännetty uudelleen muutaman kerran. Uusimmassa käännöksessä monet 'pyhät' sanat saivat arkisemman sisällön. Miten erilaisia ovatkaan esim. sanat 'valkeus' ja 'valo'! 

    Pyhät kirjoitukset ovat ihmisen kirjoittamia. Ne eivät ilmestyneet faksina taivaasta.

Heikki Räisänen, armoitettu raamatuntuntija ja vilpitön tutkija, kirjassaan 'Rosoinen Raamattu' kertoo esimerkkejä pyhien kirjoitusten kielestä. Hindulaisten Veda-kirjat ovat sanskriittia, mikä on ainoa oikea kieli. Ainoa oikea Koraani muslimeille on arabiankielinen. Käännökset muille kielille ovat pelkkiä selityksiä. Sensijaan buddhalaiset ja kristityt eivät näe ongelmaa pyhien kirjojen kääntämisessä.

Missä Jumala on? Ikuinen kysymys, johon tiede ei voi vastata. Usko ei ole tietoa. Tieto ei ole uskoa. Tieto on arvokasta, ja tieteen selvittämiin ilmiöihin ei tarvitse uskoa. Nehän voi tietää! Uusia arvoituksia kuitenkin tulee eteen sitä mukaa. Pyörryttävän ihmeellinen on maailmankaikkeus.

Minua miellyttää Paavo Rintalan romaanin nimi "Jumala on kauneus". Kirjahan kertoo taidemaalarista.

Ateismikin on uskon asia. (Niin vahvaa uskoa ei minusta löydy.)

Kolmen kuninkaan päivä

"Joulun valo", mustevedos © MHu 2010

Uusimman grafiikanlehteni nimi voisi yhtä hyvin olla "Loppiainen". Sitähän vietämme 6.1. itämaan tietäjien muistoksi, vaikka nuo kolme Tiernapoikaa, joista yksi on musta, esiintyvät meillä jo joulua odotellessa. Kuvani voisi viitata loppiaiseen myös myös lähetystyön juhlapäivänä, ovathan Betlehemin tähti ja Buddhan lootuskukka tässä hyvässä sovussa.

Lootus kuvaa valaistumista, mielen nousua liejusta puhtauteen. Tähden valo yltää kukkaan. Hyvyys, totuus ja kauneus ovat Jumalasta. Norsuni Thaimaasta haluavat kertoa sen iloisesti.

Loppiainen ei välttämättä merkitse joulun lopettajaisia. Vanha suomalainen perinne sallii juhlatunnelman säilyttämisen Nuutinpäivään 13.1. saakka.

***
Niksiblogissa K50 rupatetaan kuvista ja niiden järjestämisestä.
Käy kertomassa jos aihe kiinnostaa :)

Sielukkaat puut

                                                       tyhjän tontin puu
                                                               kätkee kumman tarinan
                                                                     jospa kuulisin!

Jos liikut Thonburissa päin, voit ehkä ihmetellä miksi Phrannok-tietä seuraava voimalinja tekee mutkan suuren puun kohdalla, ja jatkaa taas viivasuorana matkaansa kohti lauttarantaa. Ainakin 30 vuotta sitten tuo oli nähtävissä, ja edesmennyt thaimaantuntija Roger Welty mainiossa kirjassaan Thai Culture and Society voisi lyödä vetoa, että viritys on pysyvä.

Suomalainen saattaa hyvinkin ymmärtää tuon. Muistammehan esimerkiksi maansurun, kun myrsky kaatoi Helsingissä Lasipalatsin suuren salavan vuoden 2003 lopussa.
Ilta-sanomat 31.12.2003:

“Tuhannet surivat myrskyn kaatamaa puuta. Jätetäänkö kanto muistomerkiksi, veistetäänkö siitä taidetta vai istutetaanko paikalle uusi puu?”

Helsingin sanomat 13.9.2004:

“Lasipalatsin salava tarvitsee apua omista pistokkaistaan. Salavan perilliset kasvavat Meilahden arboretumissa.”

Helsingin sanomat 20.9.2004:

“Lasipalatsin salavasta tehdään voiveitsiä. Puupölykin otetaan talteen. ‘Voimaa on rungossa‘, sanoo Jukka Toivonen. Hän puhuu myrskyn tyrmäämästä Lasipalatsin salavasta. Sen rungon tanakin osa ja suuri määrä oksistoa vietiin Helsingin rakennusviraston käsityöpajaan, jota Toivonen johtaa.”

Tuhannet kävivät kantoa murehtimassa, ja kynttilöitä ilmestyi sen ympärille. Seuraavana kesänä kanto alkoi versoa, ja nyt yhä useampi puutarhamyymälä on lisännyt valikoimiinsa 'aidon Lasipalatsin salavan, Salix blanda'.
Ilmiselvästi me suomalaiset uskomme, että puulla on sielu!

Ote mainitun kirjan luvusta 'Animismi':

"Parikymmentä vuotta sitten sähköyhtiö Thonburissa halusi vetää voimalinjat Phrannok-tietä myöten kohti lauttalaitureita. Vanha, suuri puu oli suoran linjan tiellä, ja se olisi kaadettava. Tämä suunnitelma lietsoi koko naapuruston. Jokainen tiesi, että puussa majaili hyväntahtoinen henki, joka oli usein antanut oikeat numerot arpajaisiin. Paikalliset ihmiset olivat koristelleet puun sahraminkeltaisin nauhoin, ja tuoneet usein kynttilöitä ja suitsukkeita pikku alttarille.

Oli täysin mahdotonta hyväksyä ajatusta, että joku kaataisi puun pelkkien sähköjohtojen takia. Järjestettiin protesti. Lopputulos oli erittäin thaimaalainen.

Sähköyhtiö lähetti edustajat kertomaan, että linjat voitaisiin vetää puun ympäri. Silloin olisi pystytettävä kaksi tolppaa lisää, ja se ylittäisi talousarvion 40'000 bahtilla. Naapurusto kokosi voimansa ja keräsi rahat sähköyhtiölle. Ylimääräiset tolpat pystytettiin, voimalinjat tekivät kulman, ja puu pelastui.
En ole vieraillut Phrannokissa vuosiin, mutta voisin lyödä vetoa, että puu jatkaa oikeiden voittonumeroiden kertomista, kuten se on tehnyt sukupolvien ajan."
                                                                                                            (suomennos: mh)

Muistui mieleen Mikkelin Suuri Tammi.Yritin googlata tietoa sen myöhemmästä kohtalosta, ilman osumia. Joku lukijani ehkä tietää? Mikkelissä tosiaan siirrettiin monisatavuotias tammi uudisrakennuksen tieltä runsaat 20 vuotta sitten, ja lehdistö seurasi aikansa sen vaalimista uudessa kasvupaikassa. Hanke rohkaisi meitäkin istuttamaan uuteen puutarhaamme suuren tammen tuohon aikaan. Nyt kasvaa 20-vuotiaassa puutarhassamme 50-vuotias komea tammi. Siitä saa voimaa!

Henkien talo

Mitä yhteistä on thaimaalaisella huoltoasemalla, poliisilaitoksella, supermarketilla ja omakotitalolla? Viimeistään hotellinsa edustalla matkalainen panee sen merkille, ja virittää kameransa. Kaikkien rakennusten alueelta löytyy pieni, koristeellinen nukketalo. Leikkisä   'falangi'  nimittää sitä kottaraisenpöntöksi. Taloa ei kuitenkaan ole rakennettu linnuille, vaan hengille. Rauhattomille, ärtyneille hengille, joiden asuinpaikan rauhaa kauhakuormaajat ovat rohjenneet häiritä.

Henkiä on kaikkialla luonnossa, maassa, puissa, kivissä, vesissä. Ne ovat oikullisia ja ilkikurisia. Paras pysytellä väleissä. Silloin ne saattavat jopa tuoda onnea naapureilleen. Animismi on kaikissa kulttuureissa tunnettu, ja täällä se elää yhä täydessä sovussa valtauskonnon, buddhalaisuuden kanssa.

Henkien talon sijainti on suunniteltava tarkoin, ja usein kutsutaankin paikalle brahmaanipappi siihen tehtävään. Hän myös suorittaa seremonian joka kutsuu henget uuteen asuntoon.

Meidänkin hotellissamme huolehditaan henkien ruokatarjoilusta hyvin, kuten kuva kertoo. Eipä meillä kuolevaisillakaan ole valittamista palveluiden suhteen täällä.

Taikauskoa. 
Mehän tiedämme, että henkiä ei ole.
Tiedämmekö?