tiistai 23. huhtikuuta 2013

Toinille siskoja



Lupasin vuosi sitten kertoa, miten käy nukenpäille, joita silloin pajassa valmistin valusaven viimeisistä rippeistä. Juttu löytyy  täältä.

Poltetut päät jäivät uinumaan, kunnes syksyllä pääsivät meikattaviksi posliinivärein, ja jatkoivat sitten taas uinailuaan. Nyt kevään koittaessa ne halusivat syntyä sisariksi Toinille. Kuvassa vastasyntyneet Ade ja Pirkko. Pirkon uudet vaatteet ovat kohta valmiit, ja tietenkin pääsevät sitten kuvattaviksi. Myös Ade on valinnut kankaan uuteen leninkiinsä

Kuten tavallista, innostuin työstä aivan liikaa. Yöunet jäävät vähäisiksi, enkä meinaa muistaa ruoka-aikoja. Onneksi puutarha houkuttelee välillä pois ompelukoneen äärestä. Aurinkoa sentään en voi vastustaa. Tänään luvataan sadetta, enkä ole siitä yhtään pahoillani.

Innostus leimahti uudesta ideasta. Halusin kokeilla huovutusta! Samalla voin parantaa yksityiskohtia, joihin en ollut tyytyväinen, kuten pään tukevampi kiinnittäminen, vahvempi rautalankaluuranko, liikkuvammat nivelet. Myös vartalon kaavoitus muotolaskoksineen on ollut minulle tukalan vaikeaa ja melkoinen kynnys työn aloittamiseen.

Näin se sujui:
- Kiinnitin vahvaksi kierretyt rautalangat käsiin ja jalkoihin kipsillä
- muotoilin "luurangon" rautalangasta
- päällystin tiukasti vaahtomuovisuikaleella kietoen. Huomaa kaula.
- huovutin vartalon neulaamalla tiukasti muotoonsa

Tässä vaiheessa totesin, että hieno neiti ei voi olla karvainen! Uhrasin siis kauniit vaaleat lycra-sukkahousuni, ja päällystin vartalot. Siinäpä ei monta saumaa tarvinnut ommella. Eikä silmäneulan läpivientiin tarvinnut hohtimia, kuten ennen...Huomaa, miten ohuiksi jätin olka- ja reisinivelet. Nämä siskot ovat varsin taipuisia.

Tellervolla on jo ollut seuranaan Kaiju, isosisko. Neidot ovat vaihdelleet vaatteita keskenään. Nyt on kuitenkin suunnitteilla  heidänkin vaatevarastonsa uusiminen. Idea on tämä: ajattelen kunkin sisaren 18-vuotiaana, ja tutkin juuri sen ajan muotikuvastoja. Pirkko on nuorin, hän oli 18-vuotias v.1930.

Nyt on siis valmiina sisaruksia neljä. Äidilläni Toini Tellervolla oli neljä siskoa, jotka avioerossa jäivät isälle. Kaipaus asui kaikkien sydämessä, myös nuorimman Pirkon, vaikka hän ei muistanutkaan, mutta osasi haaveilla.

Vielä olisi siis Sirkan synnyttävä. Ja ehdottomasti Sigridin! Hän oli 18-vuotiaana  jo pikkuisen Teresan äiti v.1904. Minun mummini. Entä Kaisu, Tellervon pikkusisko uusperheessä, sisarpuoli? Saa nähdä riittääkö voimia ja intoa. Yritän pitää saven notkeana pajassa...

Aikuisina sisarukset olivat hyviä ystäviä, tapailivat ja kirjoittelivat toisilleen. Myös äidilleen he leppyivät (ainakin käytännössä). Serkuistani olen saanut sisaria, joihin nyt vanhuuden kynnyksellä  on niin helppo pitää yhteyttä verkon kautta.

PS. Mistä nukkien nimet: - Jokainen sisko saa nukkenimekseen esikuvansa toisen ristimänimen.
PS. 17.2.15 Otin käyttöön esikuvien etunimet, ne joilla itse kutsuin tätejäni. Kävi jo vaikeaksi muistaa kakkosnimiä. Korjailen blogiin vähitellen...



8 kommenttia:

  1. Tämä on niin mielenkiintoinen projekti, että sitä itsekin lähes henkeä pidätellen odottaa sisarten syntyä. Erään aikakauden syntyä uudelleen.

    Voin kuvitella kuinka kiehtovaa se sinulle on - ei ihme siis jos yöunet jäävät vähiin, mutta koita kuitenkin nukkua välillä. Sisaret jaksavat kyllä odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuesta Tiina :) Välillä sitä kyselee itseltään onko tässä mitään järkeä...
      Ja koetanhan minä nukkua. Mutta varmaan sinäkin tunnet oireen: neljältä aamulla silmät rävähtää auki ja ajatusmylly rupeaa jauhamaan uusia ideoita.

      Poista
  2. Nukkesi ihastuttavat minua aina, kun niitä katselen. Rakkaudella ja taidolla myös tehty.
    Selvä se, että mielenkiintoinen työ, olkoon sitten ajatuksena vielä ja työstön alla vie tekijäänsä mukanaan. Tuttua myös minulle, jos joku jää viilausta vaille tai suunnittelu ei tunnu vielä hyvälle, niin yöuniin ne kaikki tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuket kiittävät :)
      Vanhetessa herkistyy? Innostus ja harmistus valvottavat. Innostus on kumminkin mukavampi tila...

      Poista
  3. Täällähän sinä olet?? Minulla on näköjään ollut seurannassa toinen blogisi, eikä se ole päivittynyt. Olenkin ihmetellyt. Tietysti matkasi myös vaikutti asiaan.

    Olet nähnyt paljon vaivaa ja nukkesi ovat kauniita ja samalla toimivia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava että poikkesit! - Joku blogi on usein lepovuorossa, kun niitä on monta. Ja totta, matkat keskeyttivät piirtämisen, mikä sujuu parhaiten pöytäkoneella.

      Nukeissa tosiaan on paljon näpräämistä, mutta ei sitä vaivana pidä, silloin kun innostus iskee. Kuten sinä hyvin tiedät :)

      Poista
  4. Hienoja nukkeja, pidän niistä.<33
    Itse en ole askartelu- enkä käsityöihminen, olen kömpelö ja isokätinen!

    Toivotan sinulle onnea ja menestystä harrastuksesi pariissa, Marjattah.<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Aili-mummo! Ja tunnethan runon, jossa Jumala sanoi: "Toisille annan toiset askareet..." Sinulle onkin niitä paljon annettu, ja arvokkaita.

      Poista

Mitä tuumaat tästä?