perjantai 2. elokuuta 2013

Kummittelua Vanhalla Huvilalla

Yksinäinen Nokian puutarhasaapas

Illalla jätin puutarhakengät keittiön portaalle. Aamulla siinä oli vain yksi. Ei, en ole hypellyt yhdellä jalalla. En ole itse voinut hukata kenkää. JOKU on vienyt sen.

Muutaman päivän kuluttua likaämpäriharjani oli kadoksissa. Laitan sen aina keittiön portaan alle, ettei se  sekottuisi tiskiharjaan. Mutta kas, sepä on metsänreunassa! JOKU on selvästi yrittänyt kaivaa sen sammaleiden alle, mutta puuha on jäänyt  kesken. 

"Jos metsään haluat mennä nyt..."

Olisikohan asialla sama olio, jonka jälkiä hämmästelimme rannassa. Vuosikymmenten sammalpinta oli huolellisesti käännelty nurin pieninä palasina. Ainakaan se ei ollut hirvi. Eikä rankkasade, sillä työn jälki oli tarkkaa ja siistiä.Yitin käännellä palasia oikein päin, mutta kyllästyin urakkaan.

Jätin yksinäisen puutarhakengän portaalle kaupunkireissun ajaksi. Vieköön senkin, tuumasin. Ja totisesti, JOKU oli vienyt toisenkin kengän kun palasimme. Mutta eniten hämmästelin likaämpäriharjaa, joka oli siististi ripustettu korkealle naulaan portaiden viereen! Siihen ei pysty varis, ei mäyrä. Ehkä nokikolari, mutta miksi hän kaivaisi sen esiin portaan alta? Haa, harja on siis  lojunut polulla. JOKU oli kaivanut sen esiin.

Ilmiselvästi JOKU liikkuu yön hämäryydessä. Nyt päätin ottaa asiasta selvän. Sijoitin houkuttelevan vihreän kumipallon keittiön oven tuntumaan. Asensin kameran ullakon ikkunan ääreen osoittamaan paikkaa. Minäpä valvon yöllä ja saan siitä kuvan! Kunhan ensin vähän nukun. Mutta onpas pimeää, kamera ei näe mitään. Hiippailen pihalle ja ohhoh! Siellä on kettu poikasineen, eikä edes yritä karkuun. Tähtäilen innoissani kameralla, mutta en saa sen asetuksista mitään selvää. Kamera alkaa sulaa  kuin Dalin taskukellot. Yritän löytää tähtäimen ja laukaisijan, mutta kamera valuu sormistani maahan. Ketut kieppuvat jaloissani. Pentu puree minua käteen, mutta nostan sen silti syliini. Turkki on niin pehmeä, niin pehmeä...

Aamulla vihreä kumipallo on paikoillaan. Myös kamera löytyy ihan ehjänä ullakon ikkunalta. Nurmikolla kiiltelee aamuauringossa tuore, musta kikkare.

Jännittävää on elämä maalla.

"... näät siellä sammalet myllätyt..."

Terkut!
 t. JOKU


7 kommenttia:

  1. Alkoi melkeinpä pelottamaan, että joku karkuri kiertelee maillasi.
    Jännittävää on mystiset katoamiset.

    Antasivat sammalten olla paikallaan, niiden kasvaminen vie kauan aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksijalkaista kulkijaa ensin epäilin ;) Nyt alan uskoa yölliseen näkyyni. Ketunpoikasille tuli varmaan riita siitä yhdestä kengästä, ja emo päätti hakea toisenkin?

      Sammalet vähän keljuttaa, mutta luontokappaleita taitaa niissä kiinnostaa muu kuin kauneus...

      Poista
  2. Joskus on niitä kutsumattomia vieraita:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä vielä onnistun näkemään JONKUN elokuun kirkkaana kuutamoyönä...

      Poista
  3. Sinun puutarhassasi tapahtuu jänniä asioita, mielenkiintoista, luin kuin dekkaria ikään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa hauska tietää missä puutarhakengät luuraavat. JOKU pysyy tarkasti piilossa kun yritän salapoliisiksi :)

      Poista
  4. Onkin hauska kertoa, että seuraavana kesänä, marjaretkellä, yksinäinen puutarhakenkä lojui kalliolla kukkulalla lähimetsän kätköissä. Toista en ole vieläkään löytänyt.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?