Ennen vappua

kylmä paljas maa
janoaa jo värejä
räntäaamuna
      punarinta nyökkäilee
      sivellintä kokeillen
      ***

Runotorstain 165.haaste: "Kevät"

Aikahyppy

menneeseen aikaan
mieleni voi hypätä
vuosikymmeniin
         kuitenkin huhtikuusta
         on pitkä matka kesään


         ***


Runotorstain 163. haaste

Äidit ja tyttäret

Mummini ja äitini kesällä 1922. Mummi on vasta 36-vuotias, ja äitini 16. Myrskyisen talven jälkeen on välirauha ehkä solmittu.

Tällä viikolla on aikomukseni käydä Hietaniemen hautausmaalla. Äidin kuolemasta on tasan vuosi kulunut. Vieläkään en ole tottunut,tunne ei noudata järjen ohjausta. Tuon tuostakin kuvittelen, että hän on puhelinsoiton päässä. Tänäkään keväänä puutarhaa ei valmistella vastaanottamaan rakasta kesävierasta.Pionit varmaan silti muistavat...

Aika ajoin tutkin muistiinpanojani, jotka aloitin vasta Äidin 100-vuotiskesänä. Tutkin myös käsikirjoitusaarretta, äidinäidin, minun mummini, muistiinpanoja. On kiehtovaa vertailla niitä äitini muistikuviin. Hän oli hiljainen silminnäkijä, joka joutui seuraamaan mummini elämän kuohuvia vaiheita. On yllättävää sovitella omat muistikuvat turvallisesta Mummista kertomuksiin äidin ja tyttären kipinöivistä väleistä.

Villamussalon päiväkirjassa kerron aamuhetkestä kesällä 2006, jolloin puhelimme Mummin muistiinpanoista. Keskustelu kääntyi pian koulumuistoihin. Minunkin mieleni vaelsi helsinkiläiseen koululuokkaan kauan sitten:

Koulumuisto

Koulukiusaaminen 'keksittiin' vasta 1990-luvulla. Ilman nimeäkin se on ollut ikiaikaista. Eipä tänäänkään kasvattajan ole helppoa havaita henkistä kiusaamista, vaikka näkyvään väkivaltaan olisi nollatoleranssi. Mielen arvet säilyvät elämän loppuun asti.