Enkeleiden piiloleikki

Toini Tellervo Pietikäinen 1924

— Se profiilikuva on merkillisesti kadonnut. Olisin vaan halunnut näyttää sinulle kampaukseni 18-vuotiaana. Näytin sitä Matille lauantaina ja sen jälkeen se oli hävinnyt. Minä olen etsinyt, siivooja on etsinyt, Matti on etsinyt. Täytyy varmaan uskoa, että enkelit ovat sen kätkeneet, etten syyllistyisi turhamaisuuteen. Se on niin kaunis kuva.

 

Tämänkin kertomuksen Äidistä talletin Villamussaloon.
— Keskustelu on tallessa täällä.

Kuinka posliininukke valmistui 8

Tellervo on syntynyt!

Nyt en enää tohdi pistää Tellervoa neulalla. Se voisi sattua. Ehkä en julkaise enempää alastonkuvia, tästäkin piti jo neuvotella. Selailemme  1924-luvun muotilehtiä, jotka alkavat 18-vuotiasta kiinnostaa. Geometrinen poikatyttövartalo ei vielä ollut muodissa, naiselliset muodot sallittiin. Miten hurmaavia alusvaatteitakin katalogit esittelevät! Nyt tarvittaisiin taitavaa ompelijaa...

***

Pariin päivään en ole malttanut poistua ompeluhuoneesta kuin pakon edessä. Kuten arvasin, sain ommella vartalon kahteen kertaan. Suurensin kirjan kaavat (se on helppoa jos omistaa skannerin), tein hiukan muutoksia ja ompelin. Sen jälkeen näinkin, miten kaavat olisi piirrettävä, ja tietenkin piirsin. 'Iho' istuu oikein hyvin, vaikka vähän vekkejä tulee kuvan asennossa.

Huomasin, että hankkimani trikookangas sopii hyvin  kurvikkaaseen nukenvartaloon. Tällainen nukke on ensin muotoiltava, ja sitten verhoiltava. Tavallisempi tapa on ensin ommella ja sitten täyttää. Silloin on käytettävä tukevaa kangasta, jotta voisi täyttää vartalon tiukaksi. Aikaisemmissa nukeissa käytin lakanakangasta. Nyt huomasin ilokseni, miten käsinompelu on paljon helpompaa. Pään, käsien ja jalkojen kiinnittämiseen tarvitaan silmäneulaa. Lakanakankaan läpi jouduin vetämään neulan hohtimilla, mikä ei ollut kovin mukavaa. Nyt en edes muistanut, että en pidä käsinompelusta. Trikoota on helppo käsitellä, eikä se rispaannu reunoista herkästi.

Nukke on nyt valmis, ja vuorossa on sen vaatettaminen. Tuskin maltan olla siitä kertomatta, mutta numerointi päättyy tähän.

Kuinka valmistan posliininuken 7

Nyt on siirrytty savipajasta ompelimoon. Tosin vasta ompelukoneen viereen.














Käytän  uutta tapaa nuken rakentamiseen, sillä Tellervo haluaa laittaa jalkansa nätisti ja kätensä viehkeästi. Ei se suostu retkottamaan niin kuin Mollamaijat. Vinkin löysin kirjasta (Ala-Louko: Oma nukke), ja se toi mieleen lapsena valmistamani rautalankarunkoiset nuket. (Ne olivat nukkekotikokoa.) Rautalangan kiinnitin nyt kipsillä jäseniin, mistähän keksin? Ehkä siitä, että posliininukkien lasisilmät kiinnitetään kipsillä.
    Mittasuhteet piirrän aina jo muovailuvaiheessa. Polton jälkeen ne on piirrettävä uudelleen, sillä posliini kutistuu voimakkaasti uunissa. Valitsin mielestäni nukkemaiset mittasuhteet, pää on hiukan aikuisen päätä isompi. Esikuvillani, vanhoilla chinanukeilla puolestaan on huomattavan pieni pää. Jätän kuitenkin sen idean museoihin.
    Rautalankaluurangon päällystin suikaloidulla levyvanulla. Jotenkin vierastan superlonia, jota kirja suosittelee. Kieltämättä tämä on aika pehmeää, ja vaatii kekseliäisyyttä saada vartaloon ryhtiä. Nyt on jäljellä päällystäminen kankaalla;  nuken iho.  Luulen, että minulla on paljon apua kirjan kaavoista. (Kaavat ovat 40-senttiselle nukelle, tämä on 48cm.) Siitä aiheesta tulee toivottavasti tämän projektin kirjoitus nro 8.

***