Repe-koiramme tässä toivottelee hyvää joulua 1981. Kuvan leikkasin linoulemiin ja vedostin joulukorteiksi. Tuosta alkoi perinne josta tuli tärkein jouluaskareeni vuosien varrella. Pian aloin valmistaa numeroituja sarjoja, jolloin kortti oli myös joululahja. Näistä kerron lisää blogissa
Kuvitellen. Tänään olen päässyt vuoteen 1989, ja meinaan julkaista kortin päivässä jouluun asti.
Vaikka digiaika tuli muuttamaan käytännön, en vieläkään osaa lähettää kaupasta ostettua korttia kuin äärimmäisessä hädässä... Esimerkiksi matkoilta. Unicef-kortteihin joskus turvauduin, kun vedosmäärä jäi liian pieneksi. -
Grafomania merkitsee kirjoitusvimmaa. Eikö se voisi myös merkitä graafikon piirustusvimmaa ! (hymiö)
En myöskään hävitä toisilta saamiani omatekoisia kortteja. Niitä on mukava selailla vuosienkin päästä. Kaikki kortit ilahduttavat yhtä lailla, tietenkin! Että joku on minua ajatellut sen hetken, kun on osoitteeni kirjoittanut ja nimensä omakätöisesti alle piirtänyt! Vielä tänään, kun niin paljon helpommalla pääsemme...