riivin suikaloin
saalistani tuoksuvaa
pataan pudotan
Kello viisi Mies kurkistaa keittiöön ja ajattelee:
Milloinkahan syödään?
mutta ei sano
höyry kohoaa
padan kansi hyppelee
kuohun sylkäisee
Kello kuusi Mies kurkistaa keittöön ja ajattelee:
Milloinkahan syödään?
mutta ei sano
veitsi terävä
lautaa vasten silppuaa
zip zip zip zip zip
Kello seitsemän Mies kulkee keittiön läpi ja ajattelee:
Milloinkahan syödään?
mutta ei sano
tehosekoitin
oiva apu emännän
käyntiin hurahtaa
Kello kahdeksan Mies kulkee keittiön läpi ja ajattelee:
Milloinkahan syödään?
mutta ei sano
paksu muhennos
suureen paljuun solahtaa
kauha hämmentää
Kello yhdeksän Mies tulee keittiöön ja sanoo:
Kulta, ajattelitko että
syödään tänään?
viiran upotan
nokkospuuroon sakeaan
syntyy ihana
nokkospaperiarkki, ja minä sanon:
ah niin tosiaan
kännykästä numero
pizzataksin hae
---------------------------------------------
Runotorstain 125. haaste: keittiö
Heh. Oikea loppuylläri! Kiitos.
VastaaPoistaNoilla miehillä taitaa joskus olla tekemistä meidän kanssamme :)))
Hah, noinhan siinä helposti käy. Mutta voi Miesparkaa...
VastaaPoistaMainio! Mitäs ei mies kysellyt aikaisemmin, tai tarjoutunut auttamaan ruuanlaitossa. Ihan oikein sille :)
VastaaPoistaMM,naulankantaan tuo loppupäätelmäsi!
VastaaPoistaKirsti, sääli pois! Tykätään pizzasta kumpikin ;-)
V: Mummeli,yritin tehdä runon harvinaisen pitkäpinnaisesta miehestä, ilman soimauksen häivää, päinvastoin! Vielä ontuu runojalkani...
Kiitokset kommenteista!
Runosi rakenne on onnistunut ja säälimättömän maukas keitos. Hiljakseen putoilevat riimit toimivat hauskasti kertomusta värittämässä.
VastaaPoistaKiitos Sirpa rohkaisusta :-)
VastaaPoistaRunojaan ei pitäis selitellä, mutta tuo keittiö-aihe meinasi vallan jäädä väliin minulta laiskalta emännältä. Kunnes muistin Miehen vitsailut erikoisista keitoksistani :-)
Mukava mies:)
VastaaPoistaMitäpä minä sota-ajan lapsi
VastaaPoistaenhän minä mitään...
Et niin
Vain kaksi lämmintä ateriaa
kaksi kahvia ja iltapalan
puhtaan paidan ja yöpuvun
Mitä vaivaa niistä nyt vaimolle!
Hii, hauska! Askartelijat ym. kädentaitajat ovatkin ihan oma ihmisrotunsa, minulle kuten Miehellekin aika lailla tuntematon...
VastaaPoistaOlisi se nokkoskeittokin siinä sivussa.
VastaaPoistaMainio! =oD Noin siinä joskus käy kun keskittyy johonkin luovaan juttuun...
VastaaPoistaMilena, juuri niin :-)
VastaaPoistaAnonyymi, kiitos runovastauksesta. Sota-ajan lapsen takaraivoon on koodii syöpynyt. Pizzansyöjä tarvitsee kärpäslätkää. Pörrääjän nimi on häpeä...
Careliana, blogirunoilija voi hyvinkin olla samaa lajia ;-)
Oi Helanes, hauska ehdotus! Pitääkin kokeilla kesällä: paperia varsista, ja soppaa lehdistä! (Tosin voi olla kitkerää täyskokoisesta nokkosesta...)
Pitkospuu, vanhenemisessa on puolensa. Noin ei käynyt, kun lapset olivat ympärillä...
No voi, taasen olen onnistunut tiputtamaan kommenttini jonnekin... Uusi yritys!
VastaaPoistaKun tämä oli niin hauska, yllättävä ja mies niin kärsivällinen! Tuli hyvä mieli!
Kiitos, Crane :-)
VastaaPoistaNo sitten sulla on hyvä mies.
VastaaPoistaIhana keittelyruno, hersyttelee hymyä.
VastaaPoistaOh-show..., on sulla pitkä nimi ;-) Totta.
VastaaPoistajl, kiva kuulla.
Hih, hauska runo, jonka loppu oli yllättävä ja nosti hymyn huulille:)
VastaaPoistaEi tietenkään täyskokoisesta, vaan nuorista lehdistä. Nam nam.
VastaaPoistaInkivääri, mukava kuulla!
VastaaPoistaHelanes, täytyy kokeilla tuotakin. Nokkosia piisaa joka tarkoitukseen.