multaan kuohkeaan
pienen risun istutan
heinät kätkee sen
alta suuren puun
lapioni ruostuneen
löydän lumesta
Kerkisin jo postata yhden version, toivottavasti kukaan ei huomannut...
Hylkäsin sen samantien liian selittävänä, yllä korjattu (?) painos.
---------------------------------------------------------
Runotorstain 123. haaste:
"Mieli kuvittaa - mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva
elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti, mutta me olemme riisuneet muistomme
välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme
emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä:"
Juhani Ahvenjärvi: Kahvin hyvyydestä (SanaSato 1997, s. 44)
--------------------------------------------------------------------
Hei tämähän on haiku 5-7-5. En huomannut aikaisempaa :)
VastaaPoistaKeväisen oloinen :)
VastaaPoistaHei mikä on 5-7-5 haikuilu?
Hauskaa Jerry Lee, että pidit runoani keväisenä. Kirjoitin ensin otsikoksi 'Kevät', mutta sitten muistin, että oikealla haikulla ei kuulu olla otsikkoa, ja kävin korjaamassa.
VastaaPoistaWikipedia määrittelee näppärästi haikun.
Haikujapa hyvinkin ja jotenkin valoisia(keväisiä?). Molemmissa osissa on itämaista viisautta.
VastaaPoistaTunnustan; en ole koskaan edes yrittänyt.
Crane, mikä ettet yrittäisi?
VastaaPoista-Tämä toimisi ehkä paremmin, jos eka haiku olisi imperfektissä? Yhteys toiseen olisi selkeämpi? Vai sopiiko haikuun mennyt aikamuoto?Mielenkiintoista viilaamista, kävelylenkillä päässäni syntyi jatkuvasti uusia versioita tuosta pienestä ajatuksesta :-)
Oikeaoppinen haiku!
VastaaPoistaTänään sain aikaan haasteesi mukaisen bussimatkamuistelun.
Mainiota MM. Kävinkin juuri kommentoimassa :-)
VastaaPoista