Aivan tavallinen tapaus

Kaikkein parasta bussimatkailussa on se, että voi lukea kirjaa keskellä päivää ilman syyllisyyttä. Varsinkin jos osaa maisemat jo ulkoa.
Eilen illalla bussin noustessa Kampin terminaalista maan pinnalle, alkoi jo hämärtää. Kirja odottti sylissäni, se oli jäänyt jännään paikkaan. Kokeilin tuon tuostakin lamppua tuolini yläpuolella, mutta ei, katkaisija ei toiminut. En huomannut muillakaan lamppujen syttyvän, joten odottelin kärsivällisesti, että kuljettaja tekisi asialle jotakin.

Helsingin valojen jälkeen matka jatkuu säkkipimeässä. Puoli tuntia lukuaikaa on jo menetetty. Näkyy toisillakin sanomalehtiä tuolilla.

Napsuttelen katkaisijaa ilman tulosta. Radion vaimeaa ääntä leikkaa vain kännyköiden piipitykset ja yksityiset rupattelut jossakin pehmeiden tuolien kätköissä. Minun päässäni pyörii dialogi itseni kanssa:
-No, miksei kukaan sano kuljettajalle mitään?
-Pitääkö minun?
-Huutaisinko? Ei, olen liian kaukana.
-Taidankin tönäistä edessä istujaa, ja pyytää laittamaan viesti kuljettajalle eteenpäin. Ei, en kehtaa.
-No, nouse, lähde, tee jotakin!

Viimein kokoan kaiken tahtoni, irroitan turvavyön ja lähden hoippumaan käytävää pitkin kuljettajaa kohti.
-Voisikohan tänne saada hiukan valoa?
Kuljettaja kurottaa kätesä kohti mittaritaulua ja napsauttaa: tadam!
-Kiitos! Käännyttyäni räpyttelen silmiäni häikäisevässä loisteessa. Melkein odotan kuulevani taputuksia, tai ainakin hyväksyvää mutinaa.
Mutta kukaan ei edes katso. Horjuessani takaisin kohti paikkaani, huomaan siellä täällä käsien nousevan kohti kattoa kuin kurinalaisessa koululuokassa. Ei, katkaisijat eivät toimi nytkään.
Hiukan korvat luimussa pääsen takaisin paikalleni. Syvennyn kirjani maailmaan, ja yritän unohtaa, että monet olisivat halunneet mieluummin nukkua.

Kuinkahan tuo pikku episodi olisi sujunut, jos olisin matkustanut vaikkapa Rovaniemeltä Sodankylään? Siellä asuneena saatan hyvinkin kuvitella.

---------------------------------
16.3.09 Yön yli mietittyä:
Tekeepä mieli haastaa toisetkin kertomaan bussikokemuksistaan . En ihmettelisi, jos MMlla olisi varastossaan vähän erilaisia kokemuksia? Crane jo kommentissaan vihjaisee, että Rovaniemellä on toisenlaista. Mahtaisiko olla kokemus kerrottavaksi omassa blogissa? Entä miten sujuu bussilla köröttely Etelä-Ruotsissa? Syntyisikö Sylvian blogiin semmoinen juttu? Tiinalla onkin jo repäisevä tarina 70-luvulta