Joulumietteitä

Eilen, vuoden pimeimpänä päivänä uppouduin sukumuistoihin aikojen taakse. Suvun hallussa on aarre, isäni äidin toimittama perheen joululehti vuosilta 1906-1921.  Täynnä kirjoituksia ja piirustuksia, maalauksia, jotka vielä odottavat vapautumista tekijänoikeuslain suojista. Perhe oli suuri, kaikki osallistuivat materiaalin tuottamiseen, kauneimmasta käsialasta tunnistan isoäitini. Runsas kuvitus on tulevan ammattitaiteilijan kynästä ja siveltimestä lähtöisin.

Uskomaton aarre!

Ei, tuo upea codex ei ole minun hallussani, mutta kiitos nykytekniikan, on mahdollista saattaa materiaalia epävirallisesti nähtäväksi. Joku meidän jälkeemme sen varmaankin julkaisee, tavalla tai toisella. Suku on suureksi levinnyt.

Tässä kerron, mistä tuli minun tärkein joulupuuhani. Muiden leipoessa torttuja leivoin minä joulutauluja, käsin vedostettua grafiikkaa joululahjoiksi lähipiirille. Työläs hanke alkoi muuttaa luonnettaan, kun pääsin käsiksi digitekniikkaan. Tapa on yhä säilynyt, mutta tänään kaiverrusveitsen asemesta liikuttelen hiirtä, ja painovärin telaamisen asemesta näppään komentoa print :-)

Mutta edelleenkin joulukortti on tärkein joululeivonnaiseni. Varsinkin kun rakas perheeni jo aikoja sitten ehdotti, että tekisin joulutortut savesta ja paistaisin keramiikkauunissa. Kun eivät kelpaa kellekään muuta kuin joulupöydän koristeeksi. Rakas miesväkeni tykkää enemmän kinkusta ja savusiiasta kuin leivonnaisista.

Löysin 'Joulukissan' kaappeja penkoessani. Se taitaa olla ensimmäinen tulostettu joulukorttini. Valmistettu MacPaint-ohjelmalla v 1989 kuten näkyy. Siitä se alkoi...