lauantai 27. kesäkuuta 2009

Serkkutytöt

Elämää taaksepäin kelatessa nousee usvasta majakoita, jotka säteilevät valoa ja iloa. Sellaiseksi jää serkkutapaaminen Dragsfjärdissa, Kemiössä, Oikean Juhannuksen päivinä 23-24.6.09.
Lämmin kiitos Kepalle, kokoonkutsujalle ja järjestäjälle, sekä serkkusiskoille, jotka olivat paikalle kerääntyneet Espanjaa ja Portugalia myöten. Kemiön vehreissä maisemissa olo oli kuin ulkomailla, ja helteinen sää lisäsi vaikutelmaa. Oivallisen majatalon nimi oli Hostel Panget, ja sehän on melkein kuin Phuket!

Elämä on heittänyt meidät yhteen vanhuuden kynnyksellä. "Ympyrä sulkeutuu", sanoo Kepa. Ihmisiän jälkeen olemme taas aivan tuttuja. Voi mikä harha vanhuus onkaan! Se on vain naamio, joka valahtaa pois kun ihminen kohtaa ihmisen. Se, että nuori baarityttö nimitti meitä ihan herttaisesti vanhoiksi mummoiksi, ei loukannut, sillä mehän tiedämme. Vuodet, jotka häntä ja meitä erottavat, ovat kaikki meidän! Meissä on myös nuoruus, mutta nuori ei voi käsittää vanhuutta. Eikä tarvitsekaan.

Äitiemme dramaattiset elämäntarinat yhdistävät meitä, en ihmettelisi jos joku meistä vielä kirjoittasi kirjan. Nyt vietimme runsaan vuorokauden arjesta irrallaan, olimme tytönhupakoita ja Vanhoja Rouvia, ja ilo syntyi suunnittelematta, yllättäen. Jäimme ihmettelemään Kemiön ystävällisiä asukkaita, sillä Taalintehtaan torilta lähdettyämme kävelylle kohti Amos Andersonin residenssiä, hymyilivät kaikki vastaantulijat meille ;-)


Konferenssivieraat Pangetista Amos Andersonin huvilalla

8 kommenttia:

  1. No eipä ihme että vastaantulijat hymyilivät moisille kuleille... :-D

    VastaaPoista
  2. Ei kai....Ihan asiallinen hellehattu ;-)

    VastaaPoista
  3. Tämä kuva voisi tosiaan olla otettu jossain kaukana ulkomailla.
    Hienoja tunnelmia varmaan ja hauskasti ja viisaasti kerrot tapaamisesta ja vanhenemisesta.
    Koska alat kirjoittaa sitä kirjaa? Vai onko se jo pitkällä menossa?

    VastaaPoista
  4. Niin Uuna, vanheneminen on yllätys vaikka luuli tietävänsä :-) Kirja... jaa minäkö? Kirjoittanut olen mutta kirja onkin eri juttu.

    VastaaPoista
  5. Voi Marjatta, miten hienosti osaat kuvata tunteitani! "Mikä harha vanhuus onkaan! Se on vain naamio..." Mehän tiedämme, vuodet ovat meidän.

    VastaaPoista
  6. Niinpä Mummeli. Meillä on yhteinen salaisuus :-)

    VastaaPoista
  7. Yhteenkuuluvuus välittyy kuvasta kauniisti. Hykerryttää nuo mainiot hatut, niin kansainväliset.

    Noinpa, vaikka kuori vanhenee niin sisällämme asustaa tytön hupakko.

    VastaaPoista
  8. Liplatus, kylläpä ilahduttaa kommentti vanhaan postaukseen! Arvaanko oikein, että tuo linkkiehdotussysteemi johdatti sinut?

    Ja me tytönhupakot suunnittelemme taas tänä kesänä tapaamista :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?