mikä rapina
ampiainen ahkeroi
lahon kimpussa
pieni taituri
valmistaa paperia
aamunkoitteessa
tuulikanteleen
villiviinin syleily
kielet mykisti
rapean äänen
kaikukoppa vahvistaa
ampiaisen blues
vastarannalla
joku puhaltaa pulloon
kaulushaikara
salaa kysyisin
vieläkö on luonnossa
heinäsirkkoja
Hurmaavia! Mielikuva "ampiaisen blues" tuo hymyn huulille...
VastaaPoistaOn niitä...
Sinusta on tullut todellinen runoilija! Ihania haikuja taas!
VastaaPoistaCrane, niin minuakin nauratti tuo merkillinen ääni. Sainkin etsiä mistä se kuuluu.
VastaaPoistaKiitos Sylvia (ihanasti liioittelet) , mitenkäs ruotsin kieli taipuisi haikuun?
Vieläkö on villihevosia, lauloi joku joskus, enkä siihen kysymykseen osaa vastata.
VastaaPoistaMutta vieläkö on heinäsirkkoja, siihen voin vastata, toki on.
Meillä on jopa hepokatteja, etusormen pituisia vihreitä viulisteja, jotka heinäkuun lopulta vinguttavat viulujaan niin voimallisesti, että jopa nekin, jotka ovat mahdollisesti kadottaneet kyvyn kuulla kaikkein korkeimpia ääniä, heräävät hätkähtäen: heinäsirkkako se siellä sirittää?
Tervetuloa niitä kuulemaan!
Oi Tiina, sinne halajan kuulemaan hepokatteja heinäkuussa!
VastaaPoistaHienoja haikuja, niitä lukiessa voi eläytyä tunnelmaan verannalla.
VastaaPoistaHaikuistasi löytyy ihania ääniä. Luonto on lähellä.
VastaaPoistaJl ja Aimarii, mukava tietää että viivähditte hetken kanssani verannalla.
VastaaPoista