Tankaten ja haikuillen

Runotorstai houkutteli tarttumaan tankaan, jota olen kotvan kierrellyt. Vaatimuksena oli vain tavujaon noudattaminen (5,7,5,7,7). Tanka on haikua vanhempi muoto Japanin runoudessa, haiku on siitä irrottautunut omaksi lajikseen.
Jos yritän pelkistää erot, huomaan että tanka kertoo tunteista. Sitä ei haiku tee, se kuvailee, kertoo. Haikurunoilija ei kerro omista tunteistaan, mutta saa ne heräämään lukijan mielessä. Tanka sopii mielestäni paremmin kuvan kaveriksi kuin haiku, juuri siksi.
Askeettista ilmaisua- jutussani kerronkin, miksi haiku minua kiehtoo.

Nykyrunoilija voi käyttää näitä muotoja miten haluaa, tietenkin.Kun tietää alkuperäiset säännöt, voi tehdä uusia! Esimerkiksi Helanes tarkastelee päivänpolitiikkaa ja ajankohtaisia ilmiöitä herkullisesti haikumuodossa.
Suomen kieli antaa loistavat mahdollisuudet haikuiluun ja tankailuun. Voimme jopa tiukasti noudattaa tavujakoa. Sen sijaan amerikkalainen haiku joutuu soveltamaan ideaa siten, että haiku on vain lyhyt 'kolmirivi'.

Yöpöydälläni on parhaillaan Jack Kerouacin Haikujen kirja
Esipuheesta:

"Sitten keksin
    amerikkalaisen haikun
    Simppelin trioletin
Yhteen sointuvan: -
Seitsentoistatavu? Ei,
sanon, American Pops: -
Mutkattomia 3-säkeitä"
(Reading Notes 1965)

Kirjan takakannen teksti:


"Haikun tulee olla ennen kaikkea hyvin
yksinkertaista ja vapaata kaikesta runollisesta
temppuilusta. Sen tulee muodostaa pieni kuva
ja olla samalla yhtä ilmava ja sulokas kuin
Vivaldin pastoraali." -Jack Kerouac


Linkkejä:
Runotorstainkin antama Wikipedialinkki tankarunoudesta
Teppo Pihlajamäen haikusivut
Englanninkielinen Wikipedia tietää enemmän haikusta kuin suomenkielinen. Joku minua oppineempi voisi käydä täydentämässä (Helanes ;-) ?