Tietenkin kiinnostun, kun Blogistaniassa kohtaamani nimimerkki osoittautuu kirjailijaksi. Olen myös utelias uudenlaisesta omakustannusmahdollisuudesta, jota BoD, Books on Demand edustaa.
Hain SusuPetalin Valkoiset talot Suomalaisesta kirjakaupasta, ihan vanhanaikaisesti: Tilaus-tekstari-nouto. Tykkään kirjakaupoista, siellä voi näpeloidä ja haistella ja maistella. Ja jutella kirjoista, ellei ole kassajonoa. Kätevimmin Valkoiset talot saa nettikaupoista, joiden linkkejä löytyy mm. SusuPetalin sivuilta.
Muutaman innostuneen arvostelun olen jo löytänyt. Olkoon tämä pikemminkin julkinen kommentti:
Askeettisen kaunis ulkoasu on ensimmäinen havainto uutukaisesta. Kirjoittajan käsialaa sekin.
Luin kirjan harvinaisen nopeasti; - tarkoittaa sitä, että hain sen yöpöydältä päiväsaikaankin seurakseni. SusuPetalin kerronta on luontevaa vailla kliseitä tai kikkaluja, se vie suoraan kuvattujen henkilöiden pään sisälle. Kirjoittaja ei kommentoi eikä moralisoi, mutta lukija kokee sarkasmin tai myötätunnon kuin ripauksen chiliä, ei liikaa eikä liian vähän.
Kirja vaikuttaa ensi näkemältä novellikokoelmalta, ja siksi on mukava panna merkille miten kirjailija sitoo niistä kokonaisuuden. Tämä tapahtuu taitavasti ja osoittelematta pienin viittauksin tilanteisiin tai henkilöihin, jotka aikaisemmin on kuvattu. Keskustapahtumaa kierretään ja kaarretaan, ja lukijakin saa nähdä sen ikään kuin ikkunasta. Varmaan moni minun laillani kuvittelee kirjan päättyvän suureen, ihmiset yhteen keräävään juhlaan. Tähän helppoon ratkaisuun kirjoittaja ei tyydy. Eihän tosielämässäkään ole yhteistä finaalia, jokaisella on omansa, joka muille on ehkä huomaamaton välikohtaus. Totisesti yllätyin viimeisellä sivulla!
Kiitos, Marjattah, arviostasi! On niin mielettömän upeaa, kun lukijat kirjoittavat lukemastaan. Palaute kirjoittajalle on tärkeää, hivelevää, ihanaa, opettavaista.
VastaaPoistaKirjojen hiplaaminen kaupoissa on mannaa, siksi vähän harmittaa, kun näitä bodin kirjoja joutuu tilaamaan. Toisaalta, jos kysyntä on kovaa, kirjakauppa voi tietenkin tilata kirjaa hyllyihinsä, mutta sellaista harvoin tapahtuu omakustanteiden kohdalla.
Totta, harvoin on yhteistä finaalia, ellei sitten jokin luonnonkatastrofi pyyhi ylitse.
Kiitos vielä kerran!
@--'---
(laitan linkin tähän arvioon myöhemmin blogiini, jos sopii)
SusuPetal, sitäpä ei lukija helposti tule ajatelleeksi, yksiksemme vaan nautiskelemme. Muutosta on ilmassa :-)
VastaaPoista-Tosiaan, yhteisiäkin finaaleja valitettavasti tapahtuu ...
-Toki passaa linkkaaminen.
Kiitos suosituksesta Valkoiset talot. En ole vielä lukenut kirjaa, mutta varmasti hyvä niin kuin susupetalin kaikki kirjoitukset.
VastaaPoistaMarjaisa, et varmaan pety :-)
VastaaPoistaAjatuksesi sivuavat paljon omiani. Minäkään en kaivannut mitään yhteistä suurta finaalia, minusta se ei ole näiden ihmisten kohdalla mahdollista. Oli lohdullista, kun yksi siellä, toinen täällä sai voimaa muuttaa omaa elämäänsä. Edes pienen askelen.
VastaaPoistaMielenkiintoinen teos ja minäkin pidän SusuPetalin kirjoitustavasta.
Niin Uuna. Ja SusuPetalilla on taito luoda uskottava persoona ja katsoa maailmaa tämän kuvakulmasta. Selittemättä, moralisoimatta.
VastaaPoista