Viimein koitti yö, jolloin Helsinki-Vantaan kentälle laskeutuva kone toi mukanaan kallisarvoisen kuorman maapallon toiselta puolelta: Pojan perheen! Kahdeksan vuotta on lapsen elämässä pitkä aika, vaikka itse näen yhdellä silmäyksellä pienokaisen, joka täällä tepasteli vasta kävelemään oppineena. Nyt on mukana myös pikkusisko, joka ensimmäisen kerran näkee isänsä lapsuuden maiseman. Elämä ja ilo saapui Vanhalle Huvilalle!
*********** huvila herää
verannalle lehahtaa
kaksi keijua
valo hipaisee
kultaisia hiuksia
kesätuulessa
ja yhtäkkiä
näen päivänkakkarat
sekä perhoset
mandolan soinnut
kuljettavat laulua
järven selälle
kahdeksan kesää
ruusut ovat tuoksuneet
ja odottaneet
He ovat tulleet kaukaa.
He ovat täällä tänään.
Runotorstain 135. haaste: "Parasta kesässä"
Sinulla on ollut pitkä aika odottaa. Tunnelma herkisti kauniisiin säkeisiin.
VastaaPoistaHerkkä ja kaunis hetki!
Nauttikaa toisistanne!
VastaaPoistaKiitos Uuna, - näin tehdään SusuPetal :-)Olemme sentään itse vierailleet Kanadassa muutaman kerran, silti Huvilan odotus on ollut pitkä.
VastaaPoistaKaunista ja tunnelmallista taas! Nauttikaa täysin siemauksin toisistanne ja Vanhan Huvilan uudesta elosta! Jo sen seinät varmaan on lasten ääniä kaivanneetkin!
VastaaPoistaIhanaa, että olette saaneet rakkaita luoksenne! Ja kirjoitat siitä niin kauniisti ;)
VastaaPoistaSamoin iloitsen minä teidän ja Vanhan Huvilan kanssa kohtaamisestanne; keijut osaavat katsoa maailmaa keijun silmin, ja silloin, hetken, näkee itsekin maailman tarkemmin.
VastaaPoistaKauniita kesäpäiviä!
Sylvia, Huvila oli jo menettämäisillään toivon....
VastaaPoistaJl, kiitos, joskus sallitaan ihmiselle ilon tuokioita.
Tiina, juuri niin! Samoin kaunista kesää toivotan.
Toivotan onnellista kesää rakkaittesi kanssa! Runossa soi kauneus ja rakkaus. Ja voima ja ilo. Siihen on hyvä heittäytyä – vaikka juuri nyt itselläni on haikeuden hetki: tytär lentää huomenna vuodeksi Australiaan emmekä voi pitää läksiäisiä, koska perheessämme raivoaa norovirus. Virtuaaliset hei heit ja halaukset ovat vain käytössämme. Miten niihin saa mahtumaan kaiken sen rakkauden mitä tunnen. Ja piilotetun kaipuun sillä äidin osa on myös kätkeä luopumisen tuska – vai onko?
VastaaPoistaKesä jatkuu, kesä. Ja äidinrakkaus lapsiaan kohtaan.
Miten ihanaa, että sait niin rakkaita vieraita. Nauttikaa täysillä yhteisestä ajasta.
VastaaPoistaKiitos Lastu. Voi mikä tilanne teillä, haikeaa.- Niin arvelen, äidit piilottavat luopumisen tuskan, ja päästävät irti vaikka sydämeen sattuu.Emmehän halua himmentää lähtemisen riemua. -Rakkaus mahtuu mainiosti jopa hymiöön :-). Toivotan tyttärelle antoisaa matkaa, ja sinulle virtuaalisia tervehdyksiä kaukomailta.
VastaaPoistaSoili, mukavaa että kävit täällä :-) Kyllä nautimme.
Voih! Juuri tuollaisiin hetkiin nämä runot on alun perin varmaan tarkoitettukin, kertomaan ylitsepursuavia tunteita järjellisellä tavalla. Ne antavat kielen, jolla voi kuvata edes jotain!
VastaaPoistaSinäpä sen sanot, Mm! Tunteet on siellä rivien välissä :-)
VastaaPoistaKaunista!
VastaaPoistaTunnen tunteen. Meillekin tupsahtaa silloin tällöin pieniä keijuja tuoden auringon ja solisevan naurun.
VastaaPoistaRunosi kuvasi kesän parasta jälleennäkemistä hienosti.
Niin Harmaasusi, oli!
VastaaPoistaArleena, onnellinen sinä :-)
Niin kaunista ja hellää:)
VastaaPoistaKiitos Inkivääri!
VastaaPoistaPitkä odotus täyttyi ja niin herkästi kesän kohokohdan kuvasit runoosi, että sydämessä läikähti ilo!
VastaaPoistaKiitos Tuija! Mutta miksiköhän ilosta on vaikeampi kirjoittaa kuin surusta?
VastaaPoistaPodin runostasi, mutta Viimeinen säkeistö rikkoo kokonaisuuden. Vai kuulluuko se edes runoon tuo: "He ovat tulleet kaukaa. / He ovat täällä tänään." "...täällä tänään" tuo liikaa mieleen sen vanhan renkutuksen.
VastaaPoistaKiitos Ilona kommentista, ja varsinkin kritiikille annan arvoa. Olet kyllä oikeassa, vaikka en tunne renkutusta vaikuttaa tuo fraasi kuluneelta.Ilosta on tosiaan vaikea kirjoittaa...
VastaaPoistaKahden loppurivin tarkoitus on muodostaa viimeisestä haikusta tanka, mutta toteutus on kömpelö, myönnän. Sait minut palaamaan aiheeseen, ja tässä yksi versioista joka syntyi:
Kahdeksan kesää
ruusut ovat tuoksuneet
ja odottaneet.
Tänään on ilon päivä.
Ruusunkiulukat kypsyy.
Tankaan mielestäni passaa välimerkit, koska siihen pitäisi kätkeä ainakin kaksi näkökulmaa.
"Hän on täällä tänään" -laulu on Tuomari Nurmion, tiesi mies sanoa. Tarkistin asian, ja mies oli oikeassa.
VastaaPoistaUusi tankasi on hyvä ja toki välimerkit sopivat tankaan.
(Podin = pidin)
Ilona, noin ne tarttuu huomaamatta...
VastaaPoistaAlkuperäisessä tankassa elin vain 'tänään'..
Uudessa versiossa 'tänään' on mennyt...
Eikö nuo ole haikuja? Itse kun olen just haikuja harrastanut nuorena, oli sitten haastavan innostavaa saada ne tavut stemmaamaan (5-7-5) säkeissä.
VastaaPoistaMutta ihana tunnelma teillä siellä nyt, osaat sen hyvin runoilla esiin.
Kutuharju, haikuja ne pyrkii olemaan ,( viimeistä tankaa lukuunottamatta).
VastaaPoistaKiitos kommentista!