Yhtenä yönä Vanhalla Huvilalla säikähdin hereille:
kesäyön myrsky
kattopellin raotti
otsaan pisaroi
Keräsin kämmenelle katosta tipahtavia pisaroita, mitä teen, tyyny kastuu! Kulhon löydettyäni ei pisaroinut enää. Silti kuuntelin levottomana kattoon hakkaavaa rankkasadetta, enkä saanut unta. Etelätuulella pelti pääsee liikkumaan jossakin. Ullakolla on ehkä lätäkkö, juuri sänkyni yläpuolella. Siis täytyisi... - ei, vaan: - voisi. Katon voisi korjauttaa. Näinhän Miehen kanssa mittumaarina sovittiin.
Yhtenä yönä heräsin omaan kiljaisuuni:
yöpaidan hihaan
eksynyt ampiainen
pisti piikillään
Kuinka voi ampiainen pistää peiton alla, paidan alla! Sepä vaan voi, ja kohta sätkyttelee lattialla, onneton. Ullakolla on arvatenkin taas pesä. Täytyisi varmaan... - ei, vaan: - voisi kiivetä ullakolle aamulla katsomaan. Joku voisi...
Yhtenä yönä heräsin muuten vain. Niin rauhallista, niin kaunista.
taivas vaalenee
äänetön vene lipuu
aukkoon usvassa
Oh, täytyisi varmaan jatkaa vielä unia. Jos voisi... Linnut alkavat laulaa.
Olipa unia! Vai oliko...?
VastaaPoistaHeh, olisikin Sylvia :-) Silkkaa maalaiselämän arkirealismia.
VastaaPoistaKivoja runoja ja sanon, kokemusta on ampiaisesta, joka on kömpinyt vuodevaatteisiin!
VastaaPoistaNiin Marjaisa, tyrmistyttävä kokemus ja kumminkin niin pieni asia elämässä. Mutta runoon kelpaa :-)
VastaaPoistaNiin voisi ja niin pitäisi, mutta tärkeimmän olet tehnyt, olet kirjoittanut, se on hienoa :-)
VastaaPoistaMainio näkökulma Uuna, kiitos :-)
VastaaPoistaOlen jo pari viikkoa miettinyt pahkuroita käsissä ja säärissä. Pahenevat koko ajan. Voisivatko olla ampiaisen pistoksia, punkin puremia vai mitä? Poikaystävä ehdotti jo lääkärille näyttämistä hyvissä ajoin, ettei tarvitsis amputoida.
VastaaPoistaOn maalla silti ihan mukavaa. Runoissa elettyä tunnelmaa.
Poikaystävä puhuu asiaa. Tuskin on ampiainen ollut asialla, se ei pistä salaa...
VastaaPoista