Paluu arkeen

Ja yhtäkkiä kesä kietoi meidät kaikki suloisin käsivarsin. Taivaskin helli säästäen tukalalta helteeltä ja kylmältä sateelta. Kuluiko viikkoja kolme, vai kuluiko kymmenen, en muista.Ystäviä, omia ja vieraita, kanttarelleja, vadelmia, vesipetoja ja keijukaisia, haukia, rapuja, iltanuotioita. Paljon puhetta, laulua, soittoa, naurua. Retkiä ja piknikkeja, busseja ja ratikoita (uutta saarelaislapsille!) -Linnanmäen jälkeen olin kuin mankelista läpi veivattu, mutta lapsenlapset jaksoivat iltamyöhään.

Tartuin hetkeen, en takertunut. Näin on oltava, näin on hyvä. Tapaamme taas.

Eron haikeudesta huolimatta ilo jäi kuitenkin jäljelle. Rakkaat jatkavat retkeään toisaalla, me, Vaari ja Isoäiti jatkamme omia arjen puuhiamme. Jo seuraavana päivänä heidän lähtönsä jälkeen lankesi sade ankaran tuulen mukana, ja lähdimmekin hiljaiselta Huvilalta kotiin. Täällä jo puutarha kaipailee hoitajaa.


**********

    kipot ja linnut
        rivissä laiturilla
            sateeseen vaipuu

    sade sulattaa
        pienet saveen piirretyt
            sormien jäljet

    rannan ruohikko
        kätkee vaikka muistaakin
            tallatut polut

    Toisaalla nyt on
        leikki, nauru ja hellyys,
            ranta on tyhjä.
    Minä talletin ilon
    syksyä valaisemaan.