torstai 29. lokakuuta 2009

Eka kerta




Joskus vilkaisen taakseni
vasemman olkani yli
näen touhun hälyn ja ilon
siveltimet värikipot seinien kuvat
-purkat pois -pipot päästä -joo joo.
Rahisten pyörii vinyyli
sävelet muuttuvat väreiksi ja viivoiksi.

Silloin näen teinitytön pyöreät kasvot
ja silmät!
Purkka unohtuu poskeen
huulet jäävät raolleen
silmät kuulevat
korvat kuulevat
ensimmäisen kerran elämässä
Edvard Griegin
"Vuorenpeikkojen luolassa".

Runotorstain 146. haaste

Nuottikuva: Wikimedia Commons


"Vuorenkuninkaan sali" MH 2007

Gibraltarin maanalaisissa saleissa voisin uskoa Peer Gyntin tavanneen Vuorenkuninkaan peikkoineen. Kännykkäkameralla oli haasteellista vangita tunnelma noissa mystisissä , valtavissa tiloissa. Kuva tukee muistikuvia kuten matkakuvat aina. Ehkä hiukan satua sain tähän mukaan.

Valokuvatorstain 146. haaste

22 kommenttia:

  1. Se musiikki vie kyllä mukanaan, olen tanssinut sen tahtiin monta, monta kertaa.

    VastaaPoista
  2. Mukava tunnelma runossa ja hieno kuva!

    VastaaPoista
  3. Runon alussa ja keskivaiheilla on vaikea uskoa, että tämä vie vuorenpeikkojen mutta vie se! Oivaltava näkökulma. Ja jylhä kuva.

    VastaaPoista
  4. Upea paikka! Kelpaa tuolla vuorenkuninkaan hovia pitää.

    VastaaPoista
  5. Susu, kaikkea osaatkin :)
    Harakka,luonnon ihmeet jaksaa ihmetyttää.
    Ari, muistot on mukava kääntää runoiksi :)
    Pisara, minusta peruskoululaiset alkaa yhä enemmän näyttää vuorenpeikoilta vihreine hiuksineen ja lävistyksineen ;-)
    Ansku, varmaan on joskus pitänytkin...

    VastaaPoista
  6. Komea kuva. Muistan aina ekan koululaulukirjan jossa oli nuottien päällä peikkojen kuvia ja mystinen teksti
    Vuorenkuninkaan luolassa näyt. Peer Gynt.
    Luin sen vielä kahtena lauseena ja mietin millaisia näkyjä siellä luolassa on ja mitä kummaa se Peer Gynt tarkoittaa.

    VastaaPoista
  7. Yllättävä runo, hieno kuva :)

    VastaaPoista
  8. Demetrius, mukava muisto, arvoitus selvisi varmaan aikanaan.
    -Tuhannesti kuultu, puhkikaluttu, loppuunkulunut, näin 'musiikinkuluttaja' usein snobbailee. Silloin kannattaa etsiä mielestä 'eka kerta', ja putsata homeet korvistaan:)

    Kahil, itsekin yllätyin muistikuvasta, joka aiheesta heti nousi esiin :)

    VastaaPoista
  9. Sinä olitkin ensimmäinen joka viittasi runossaan suoraan Edward Griegiin.

    Ja hyvässä runossa! Pidin siitä ja tulen lukemaan sen toistekin.

    VastaaPoista
  10. Todella hieno muistelu sulla. Sanoin sekä kuvin. Tuo Grieg kävi heti mullakin mielessä.
    Kaivelin jopa Trodheimista muinoin ostamaani peikkoa esille, mutta jäi tähän hätään löytämättä.

    VastaaPoista
  11. Erikeeper, kaikilla varmaan kävi mielessä... Kieltämättä olen mielissäni, että sinä pidät runostani :)

    VastaaPoista
  12. Oh- kiitos Harmaasusi! Peikot on hyviä piileksimään.

    VastaaPoista
  13. Peikkomusiikkia... (ei peikkoja voi ostaa, eikä susia, vai mitä hukka?)

    VastaaPoista
  14. Musiikki otti ja vei - ehkäpä juuri tunne Vuorenkuningaan saliin.
    Yhteisvaikutus on huikea, käy juuri niin, kuten runossasi mukavasti kuvaat.

    VastaaPoista
  15. Kiva että Isopeikko tunnistaa :)
    Aimarii, joskus musiikki ottaa ja vie.

    VastaaPoista
  16. Todella taianomaisen kuvan olet saanut napattua, tuolla niitä vuorenpeikkoja varmasti vilisee.

    VastaaPoista
  17. Minäkin olen käynyt Gibraltarin luolassa, mutta en nyt yhtään muistanut. Hieno kuva sinulla ja etenkin runosta tykkään. Olet taitavsti kuvannut taiteen, musiikin, vaikutuksen ihmiseen, hienoa!

    VastaaPoista
  18. Hemmetti (kodikas nimi sinulla...)minusta näyttää, että joku peikko piilee kuvassakin.
    Unnu,varmaan löydät kuvakokoelmastasi vaikka parempiakin!
    Noita 'valaistumisen' hetkiä muistaa ehkä itsekukin kohdallaan.

    VastaaPoista
  19. Musiikkia, kuvaa ja runoa, voiko sitä enempää toivoa :)
    Syntyä peikoksi?

    VastaaPoista
  20. Marjukka, kelpaa peikon juhlia. John, siinähän ne tärkeimmät. Viimeisestä en ole varma...

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?