tiistai 26. huhtikuuta 2011

Lomamatkalla?

Isoäiti mielipuuhassaan. (photo JH)

Monet ovat toivottaneet hyvää lomamatkaa. Lämmin kiitos!

Vaan onko eläkeläisellä lomaa? Kaukomatka on huomattava projekti, ja valmistautuminen katkaisee leppoisan päivärytmin. Yhtäkkiä on valtavasti huolehdittavaa ja juoksemista. Eläkeläisen on siis noustava kiikkutuolistaan, ja ryhdyttävä työhön ja toimeen!  Mitäs lomaa semmoinen on?

Kymmenen tunnin lentomatka koneenvaihtojen välissä ei välttämättä ole kadehtimisen arvoista  huvia. Kuvittele keskikäytävä, keskimmäiset istumapaikat. Vieressä  iranilainen  mummo kyynärsauvoineen. On odotettava, että hän lähtee liikkeelle ennen kuin itse tohtii liittyä vessajonoon. Miehen vieressä juro japanilaistyttö, joka pitää läppäriä avatulla pöydällä. Jalat puutuvat ja kivistävät. Edessä istuva haluaa nukkua, joten pikku tv-näyttö on melkein nenässä kiinni.  Ei auta kuin panna vahinko kiertämään (dominoefekti). Vuorottelet miehesi kanssa käsinojan käytöstä, toinen on herttaisen iranilaismummon hallussa tietenkin. Jos onnistut nukahtamaan, lentoemo läimäsee eteesi peltikanaa (kanaa kuumassa peltirasiassa). Sivistynyt aterioiminen vaatii akrobaatin taitoja. Joten huumorintaju on syytä pakata mukaan käsimatkatavaroihin.
  Olen keksinyt viime aikoina mainion ajankulun lentomatkoille: käsityöt! Tällä kertaa syntyi kaksi pientä virkattua amigurumia lapsenlasten pääsiäispesiin. Viime kerralla, itäisen suunnan kaukomatkalla valmistui sukka. Bambuiset puikot läpäisevät turvatarkastuksen!

Entä perillä, olemmeko lomalla? Matkailijana en tahtoisi olla turisti, mieluiten tutustuisin arkeen ja tavalliseen elämään toisessa maassa, toisenlaisessa kulttuurissa. Hotelleissa yleensä pitkästyn (kunnes keksin ottaa mukaan käsityöt ja läppärin!),  uima-altailla tai rannoilla en ole koskaan osannut loikoilla. Omaisten tai tuttavien seurassa  pääsee ikäänkuin pujahtamaan arkeen sisälle. (Nuoret rohkeat reppumatkailijat osaavat solmia kontakteja, ja pääsevät siten mukaan paikallisiin rientoihin.)

Täällä saaressa  tupsahdimme keskelle remonttia. Vähän ennen tuloamme kaatosateen synnyttämä tulva  turmeli pohjakerroksen kokolattiamatot. Niinpä isä pääsi poikansa avuksi sirkkelin ääreen, ja uudet kauniit puulattiat valmistuivat rivakasti. Saimmekin ihastella poikamme kirvesmiestaitoja. 
    Minä löysin tieni tutuksi tulleeseen puutarhaan, jossa ensi töikseni sain istuttaa mansikantaimia tyttöjen kanssa. Puutarhassa on muutakin tekemistä kuin kolibrien tarkkailua. Täällä on kevät ehkä kolme viikkoa pitemmällä kuin Etelä-Suomessa, maasta nousevat pontevasti niin sipulit, kukat kuin rikkaruohotkin. Innolla tartun siis  töihin, joita kotona odotinkin malttamattomasti lumen reunaa tarkkaillen. 

Tyttöjen opintoja seuraan mielenkiinnolla. Kunhan saan perehdyttyä  opetusministeriön tukemaan SelfDesign-projektiin paremmin, kerron siitä. Yritän myös rohkaista orastavaa mielenkiintoa suomen kieltä kohtaan.  11-vuotias lukee minulle ääneen, ja lausuu varsin luontevasti, sillä hän on vauvasta asti kuullut suomea aika ajoin.

Pääsiäisen jälkeen on arkiviikko edessä. Ja tosiaan, on tässä pieni lomamatkakin suunnitteilla!  Isäntäväkemme järjestää itselleen pari vapaapäivää, ja suunnittelemme retkeä Vancouver-saarelle.

Joten otan tietenkin kiitollisena vastaan hyvän lomamatkan toivotukset!

9 kommenttia:

  1. Nautittavan kitkerästi kerrot lentomatkailun riemuista. Mutta kun tietää määränpään odottavan, sen kuitenkin jaksaa, eikö vain.

    Tulevaisuudessa uskon yksityisen lentomatkailun rajoittuvan ekologisista syistä. Ekoverot ja nousevat lippuhinnat pitävän huolen että lentomatkailusta tulee harvojen huvia. Ehkä ihmisille annetaan joitain kiintiöitä lentämiseen, ehkä ekologisella elämäntavalla tms voi sitten ansasita lentopisteitä, joita voi käyttää ehkä kerran kymmenessä vuodessa tms. Jotain tulee joka tapauksessa kuitenkin muuttumaan.

    Tai sitten Islannissa posahtaa vuori tai kaksi ja lentoliikenne seisoo laakista pitkään. Ja on mietittävä miten maailma pyörii ilman lentokoneita.

    Tämä nyt vain on tällainen visio, jota olen miettinyt tulevaisuuden suhteen. Viime aikaiset luonnonkatastrofit, tulivuorenpurkaukset, maanjäritykset, tulvat, tsunamit muistuttavat että luonto on vahva vihollinen jos se pahaksi käy. Ja vaikka maanjäristyksiä tai tulivuorenpurkauksia ei voida estää ekologisella elämällä, muistuttavat katastrofit että kaikki ei etene tarkan viisivuotissuunnitelman mukaan, joka pohjautuu ikuiseen kasvuun.

    Tulipa sekavaa ekopaasausta. Istuta sinä vain rauhassa mansikoita ja nauti mullasta ja kasvusta ja elämästä ja rakkaista. Äläkä anna minun ekopaasaukseni häiritä.

    VastaaPoista
  2. Peikolta hyvänmatkantoivotus :) Ole hyvä.

    VastaaPoista
  3. Tiina, toki jokainen ajatteleva ihminen noita miettii, varsinkin viimeaikaisten katastrofien jälkeen. Jotkut haluavat pelastaa sielurauhansa, ja kieltäytyvät lentämisestä sen takia. Olisipa maailman pelastaminen niin helppoa! Juuri tänään keskustelimme illallisella, miten mainiota olisi tehdä tämäkin matka laivalla ja maakulkuneuvoilla! Ajatus itää vahvasti mielissä.
    Nämä meidän jälkeemme tulevat sukupolvet joutuvat ehkä keksimään ratkaisun, kuten ennustelet.

    Isopeikko, paljon kiitoksia :)

    VastaaPoista
  4. Kanada, Norja, Islanti ja Australia (Suomen lisäksi) ovat maita - luontonsa puolesta -, jonne mieleni tekisi matkustaa. Niin, ja asuuhan tytär Australiassa. Alkuperäisluonnon kokemisen kaipuu ei hellitä. -Mutta ne pitkät lennot ovat tähän asti pitäneet kaukomaiden matkahaaveet jarrupolkimella, vaikka tytär usein luokseen kutsuu.

    Toivotan sinulle hyviä hetkiä rakkaittesi kanssa. Kanadassa on sitä jotakin :). Eksoottista ja silti jotenkin kotoista.

    VastaaPoista
  5. Lomaa on nauttia lapsenlapsien seurasta.
    Antoisaa ja mukavaa lomaa sinulle.

    VastaaPoista
  6. Lastu, 'Eksoottista ja silti jotenkin kotoista.' Sitäpä juuri. Paljon tutunomaisia elementtejä, metsät, rantakalliot, ilmasto. - Melkoinen matka on Australiaankin. Mutta jospa kuitenkin...?

    Kiitos Arleena!

    VastaaPoista
  7. Kiva lukea kuulumisia. Ihanaa lomaa rakkaittesi seurassa!

    Noita kärryjä ihastelinkin jo jossain.

    VastaaPoista
  8. Kiitos Vallaton. Tällä hetkellä kaikki ovat töissä tai opiskelemassa. Me vanhukset täällä ollaan talonvahteina kissan kanssa, ja yritetään (flunssasta huolimatta) tehdä jotakin hyödyllistä..

    Kärryt on mainiot!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?