keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Piuhoista ja ergonomiasta



Arleena kertoo blogissaan Arleenan sanomat  työhuoneestaan. Viihtyisä kuva kertoo, että sisustajan kodissa ollaan. Voin uskoa, että hänkin vihaa johtoja ja piuhoja, joita  työpisteessä ei voi välttää. Myös työtuolista on puhetta, eikä se ole turha aihe ollenkaan. Niinpä päätin paljastaa omat salaisuuteni ja pulmani. Jos vaikka joku saisi itselleen vinkin, tai tarjoaisi minulle neuvoja.

Sijoitin Mäkkini työpöydän nurkkaan. Johtomylläkkä on sen takana. Seinän pistorasia on niin syvällä pöydän alla, ettei edes salamavalo poimi sitä näkyviin. (Tunnustan, että pöydän alla on pari laatikkoa: keramiikkaa ja vinyylilevyjä.) Ylijännitesuojana toimiva virranjakaja pilkistää näytön takaa vasemmalta, siinä on paikka kuudelle pistokkeelle. Vain hiiri on langaton. Näppiksen ja Bamboo-piirustuspöydän usb-piuhat luikertelevat pöydällä, mutta varsinainen tappura on piilossa ulosvedettävän näppislevyn pimennossa.  Tulostimen takana näkyy ulkoinen kovalevy. Macbookin laturi oleskelee myös nurkassa. Olen aika tyytyväinen tähän järjestelyyn, vaikka inhoan niitäkin vähiä johtoja, jotka ovat näkyvissä.

Isoin ongelma minulle on ollut ergonomia. Ostettuani  iMacin yli kolme vuotta takaperin, jouduin ensi töikseni hankkimaan työlasit. Niskat meinasivat nyrjähtää tiiraillessani isoa näyttöä liukuvilla kaksiteholaseillani. Samasta syystä oli työtuoli nostettava yläasentoon, eikä sekään meinaa riittää, jotta katseen suunta olisi oikeanlainen. Ja siitä taas seurasi, että jalkojen alle oli hankittava jakkara.
     Entä näppis? Paljon kirjoittava tietää, että käsien on laskeuduttava eikä noustava näppäimille. Minulle lyhytselkäiselle se on aina ollut pulma. Tavallinen pöytä on aivan liian korkea, vaikka tuoli olisi yläasennossa. Mies keksikin oivan ratkaisun! Hän löysi aarrekokoelmistaan pöydän alle kiinnitettävän  levyn, jonka voin myös työntää pois tieltä ruvetessani piirtämään piirustuslevyllä.

Tässä siis työpisteeni pulmineen ja innovaatioineen. Macbook lojuu milloin missäkin, ja muuttuu tarpeelliseksi matkoilla. Ergonomiasta ei kannata puhua... Kotona sitä tulee käytettyä surffailuun ja tykkäämiseen Facebookissa, aamukahvin  ohella (sanomalehden puutteessa) tai telkkarin mainoskatkoilla. Asentona on usein sohvalla loikoilu.

Kuinka sain noin siistin kuvan työpisteestäni? Kas, siirsin kyynärpäällä muun rekvisiitan kauemmaksi. Tavallisesti näyttää tältä:

Päätoimisen harrastajan työpöytä. Etsi kuvasta tietokone!

17 kommenttia:

  1. Näyttää järjetelmällisen siistiltä työpisteesi. Nurkkaratkaisu on armahtava, mutta minulle se ei sovi sen vuodesohvan takia. Joten piuhani ovat ensimmäiseksi silmissä, kun astun huoneeseen. Mutta olen nyt saanut vinkkejä ja otan sinultakin oppia. Luulisin, että jossain vaiheessa voin näyttää kuvan, jossa kaikki on järjestyksessä.
    Ergonomialla on oleellinen merkitys työmukavuuteen ja fysikkaan. Siinä sinulla on hyvät ratkaisut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttää siistiltä kun siivoaa ;) Kieriskeleviä tilpehöörejä siedänkin paremmin silmissäni kuin piuhoja. Etköhän jotakin keksi silmänlumeeksi. Ja senhän tiedämme jo, että kaikki on niin nopeassa muutoksen tilassa, että jonakin päivänä kaikki johdot ja piuhat ovat historiaa, ja pulmat ovat uudenlaisia.

      Poista
    2. Mikä työtila. Nainen tarvitsee oman huoneen ja kunnon koneet. Niin se on!

      Poista
    3. Totta turisee Apo. Kaikille ei riitä keittiö :)

      Poista
  2. Pidän kovasti tuosta kuvasta kuvassa ideasta. Mac antaa hieman laajemman kuvan työhuoneesta ja sen mittasuhteista.

    Siistiltä näyttää ja toimivalta. Ja Mac on tietenkin ihana, kuten olet usein kertonut. Ehkä jonain päivänä minäkin...

    VastaaPoista
  3. Suurensin kuvan ja vasta sitten huomasin, että tietokeellahan oli kuva ihan toisesta työhuoneesta. Oliko ehkä Arleenan?

    (Tuleekohan tämä nyt kahteen kertaan? Yritin jo kerran, mutta tuli joku häröilmoitus.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikein tupsahtivat kommenttisi, kiitos :) Varmaan jo kävit katsomassa, Arleenalta sain aiheen askartelemaan mielessä.

      Maccia suosittelisin sinulle lämpimästi seuraavaksi laitteeksi, sehän on kuvaihmisen salainen ase ja paras työkalu. Kehun mielelläni lisää :)

      Poista
  4. Siistiltä näyttää työpisteesi, tuttu kone koreilee pöydälläsi.
    Tyytyväinen olen myös maciini.
    Nurkkapöytä on Minullakin, kone on vaan upotettu taaksen pöydän matalammalle tasolla. Näppäimille on tuollainen matalampi pöydän alta liukuva taso kuin Sinullakin, mutta pitkän huiskeana käytän pöytä tasoa.

    Hiljakkoin ostin uuden tukevan korkeaselkäisen työtuolin, tukee herkästi oikkuilevaa ristiselkääni hyvin.
    Ergonomiaahan on väliin pistettävä kohdalleen, jos ilmenee oireita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinullahan on viritys täydellinen, jos Mäkkisi on upotettu matalammalle. Minulla ei ole sitä mahdollisuutta, siksi on vain ruuvattava tuoli korkeammalle. Oikea työtuoli on a ja o.

      Poista
  5. Siistiltä näyttää.. Varsinkin se siistitty kuva. :) Mutta täysihän se pöytä yleensä on, kun tuppaa tekevällä niin olemaan.

    Itse vaihdoin just eilen työtilani toiseen huoneeseen, joka oli ennen makkarini, pienempi ja oli täynnä sänkyäni.. Sain polveni kipeeksi kun irroittelin (ja merkkailin) johtoja ja ruuvailin pöytätasoja erilleen ja taas kokosin jne jne. Ajattelin kans tehdä blogiin jutun kun saan valmiiksi.... tai no melkein valmiiksi, sillä hyllyjen laittaminen saattaa kestäääää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä onkaan piristävämpää kuin huoneiden vaihtaminen! (Kirjahyllyä siirtäessä aina ihmettelee, miten valtava vuori tulee lattialle pinotuista kirjoista...) Taidatkin olla monitaituri :) Ruuvimeisselit ja piuhat eivät ole minun vahvuuksiani.

      Kamera on hyvä siivousväline :Crop!

      Poista
  6. On hauska nähdä bloggaajien työhuoneita - tai paremmin sanottuja luovuuden "pesiä". Siellä syntyy ties mitä ihanaa. Kattoa eikä seiniä ole, sillä mahdollisuudet ovat rajattomat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiehtova mielikuva: "Kattoa eikä seiniä ole..." :)

      Poista
  7. Arvasin, että ensimmäinen kuva oli lavastettu. Tuo alimmainen näyttää jo uskottavalta. Minä en kehtaa ikinä kuvata mun työpöytääni. Tai oikeastaan, mikä ettei. No, en ainakaan julkaise ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, Vallatonta ei hämätä :) - Ja mikä ettei? Eikö sotkukuva ole katsojalle mitä terapeuttisin? Mehän ahdistumme kuvitelmasta, että kaikilla muilla ihmisillä on siistiä .

      Poista
    2. Haa, nyt olen kuvannut oman työpöytäni ja saatan jopa laittaa siitä postauksen jossain vaiheessa ;) Aika karsea, täytyy myöntää, mutta jos jonkun ahdistus vähenee kuvistani, niin silläkin on sitten tarkoituksensa.

      Poista
    3. Hyvä, käynkin katsomassa!
      Ja jos tulee kerrassaan pakottava tarve siivota työpöytä, olen keksinyt kyynärpääkonstia perusteellisemman minuuttisiivouksen!
      Siitä kerron kuvaesimerkein , nimeni vie juttuun.

      Poista

Mitä tuumaat tästä?