Puutarha oman onnensa nojassa

Avasin jännittyneenä puutarhan portin. Sunnuntaista asti olen murehtinut salkoruusujen kohtaloa: ukkosmyrsky on tietenkin kaatanut kaikki 13 komeaa vartta, joiden tiesin aloittelevan kukintaa. Voi mikä mainio yllätys! Tuollahan ne kohoavat tuijaseinän suojassa, kolme vaaleanpunaisen sävyä ja puutarhani ensimmäinen musta komistus. Ensimmäisestä talvestaan selviytynyt magnolia levittelee ujosti oksiaan piilossa  salkoruusujen takana. Puutarhakierros olisi tietenkin tehtävä ennen kassien sisäänkantamista.  Mutta se ei suju ilman pensassaksia, melkein kaikki polut ovat umpeenkasvaneet.  Viikko sitten sain pääpolun raivattua, vielä on viisi sivupolkua jäljellä.    

Klematis 'Dr Ruppel' on valmistanut ennätysmäärän kukkia, varmaan kiitollisena siitä että on viimeinkin saanut arvoisensa rautatornin. Tähän asti se on joutunut luikertelemaan missä sattuu kaukasianmaksaruohomaton ja punatähkien päällä. Hortensia säestää väriloistoa sinisin ja violetein sävyin. Ja ruusut! Luostarin köynnösruusu rajautuu kuvassa vasemmalle, ja selkäni takana tuoksuu suloisesti 'Rhapsody in Blue'.

Ensimmäisen kerran 21 vuoteen puutarhani on jäänyt toiselle sijalle tärkeysjärjestyksessä. Ennen käytiin viikonloppuisin maalla, aina ei silloinkaan. Nyt käydään maalta kaupungissa pikavisiitillä viikon parin välein. Läheiset tietävätkin syyt, joista mainittakoon lapsenlapset kaukomailta sekä saunanrakennusprojekti.

Pikavisiiteillä ehtii pyykinpesun ja muiden arkisten välttämättömyyksien ohella leikata nurmikon ja kierrellä kameran kanssa. Yllätyksiä löytyy takuuvarmasti. Tämän kesän suurin ja harmillisin yllätys oli lehtokotilot, joiden en kuvitellut löytävän tietä minun puutarhaani. Nyt vadelmia ja viinimarjoja kerätessä on mukana toinen kannellinen astia, jonne kilahtaa somia kotiloita odottamaan kurjaa kohtaloaan. Nauhukset ovat muuttuneet pitseiksi ja reikäompeleiksi, ja daaliatkin ovat aika säälittäviä. Mutta rakkaat kuunliljani ovat toistaiseksi säästyneet, se saa kiukkuni hiukan lauhtumaan.

Tänä kesänä ymmärsin vähentää ruukkuistutukset minimiin. Pasuunakukat ovat pärjänneet, kiitos sateiden. Keltainen emopasuuna, Madeiralta tuotu, on jo kymmenvuotias ja tottunut vaihtelevaan kohteluun. Luultavasti pelargonit saavat jatkossa yhä enemmän suosiota, ne eivät kuivuudestakaan hätkähdä.