Risteillen Välimerellä

Historian näyttämöllä

Nunna kulkee mietteissään tuttua reittiään. Helteet jatkuvat, monet tarvitsevat apua. Päättyykö tämä lopulta melkoiseen rajuilmaan? Valkoinen vaate suojaa hyvin auringon polttavilta säteiltä. Mutta hiki virtaa selkää pitkin ja pisaroi otsalta silmiä kirvelemään, kuten minullakin. Olen uskaltautunut keskelle Pietarinkirkon aukiota, sillä tässä voimme täyttää muovipullot raikkaalla vedellä. Rooman vesi on kuuluisaa hyvästä laadustaan, ja tällaisena päivänä kaikissa piazzojen vesipisteissä näkyy siitä nauttivia. Kuvan oikeassa reunassa vaeltaa päättymätön jono hitaasti kohti Pietarinkirkon turva- ja siveystarkastusta, ja kirkon vasemmalla puolella uupuneet turistit etsivät varjoa tai opastaan. Sisällä pyörryttävän loiston keskellä  oli vielä kuumempaa.

Vaikka olen nyt ensimmäistä kertaa Roomassa, unelmieni kohteessa, haaveilen jo ilmastoidusta m/s Kristina Katarinasta ja  suihkusta. Mutta vielä on kohteita jäljellä, ennen kuin bussi meidät noukkii paluumatkalle laivaan. Mies sen sijaan voi sitä paremmin, mitä lämpimämpää on. Eiköhän tässä 40° olisi mittarissa? Ihmettelen mielessäni, miten eri tavoin olemme rakennetut. Miehen merkkipäiväreissulla helmikuisella Maltalla oli hyytävän kylmä, ja siellä jaksoin kävellä vaikka seitsemän tuntia väsymättä. Täytyy huomata, että olen nyt minäkin siirtynyt seuraavalle vuosikymmenelle…

Kaunis Corsica oli seuraavana päivänä kohteena.  Enpä voi olla kehumatta kotkalaisen  Kristina Cruises'in palveluita ja hyvää henkeä, joihin tutustuimme jo viisi vuotta sitten pienemmällä m/s Kristina Reginalla. Ihmeen hyvin sujui tämä juhlaristeilymme, ilman kommelluksia tai vahinkoja. Nyt kotimaan suloisessa viileydessä on mukava muistella matkaa.

jatkuu