Kutsuva kaunis. Tuosta portista on hyvä astella syksystä talveen, talvesta kevääseen, keväästä kesään, kesästä syksyyn. Joka vuodenaikana puutarha on omalla tavallaan kaunis.
Ihana portti, sekä syksyyn että kevääseen! Kuten ruotsalainen runoilija Erik Axel Karlfeldt toteaa, om syksy kevään alkua:
Nu är den stolta vår utsprungen, den vår de svaga kalla höst. Nu blommar heden röd av ljungen och hvitt av liljor älvens bröst. Nu är den sista visan sjungen av sommarens kvinnligt veka röst; nu stiger uppför bergens trappa trumpetarn storm i dunkel kappa.
Loput runosta voi lukea täältä: http://kaela.bloggplatsen.se/2011/08/25/6105351-en-dikt-om-den-var-som-de-svage-kallar-host/
Kiitos Sylvia kauniista runosta, kävin lukemassa (=tavaamassa:). Ja totta se on, kevään voi jo huomata! Kuolanpionin juurilla näkyy uuden kasvun punaiset kärjet, alppiruusun ja atsalean nuput ovat odottamassa, samoin lehtisilmut puissa. Ja kevätsuunnitelmat tarhurin mielessä :)
Ihana portti kevään taas tulla aikanaan. Joskus tosiaan tuntuu, että syksyjä on useammin. Tämä syksy - sekä kuva että runo - ovat kauniiita.
VastaaPoistaKiitos. Syksyn kauneus ilahduttaa ja riipaisee yhtaikaa.
PoistaKutsuva kaunis. Tuosta portista on hyvä astella syksystä talveen, talvesta kevääseen, keväästä kesään, kesästä syksyyn. Joka vuodenaikana puutarha on omalla tavallaan kaunis.
VastaaPoistaPohjolan rikkautta: maisema muuttuu vaikka olet paikallasi :)
PoistaOnni istua
VastaaPoistapuutarhassa, kuunnella,
nähdä kauneus.
Kiitos haikusta SusuPetal, totta kertoo.
PoistaKaunista, kaunista!
VastaaPoistaSyksy tarjoaa kauneutta ylenpalttisesti. Pienelläkin pihalla aina uudenlaista.
PoistaOnni on astua sisään puutarhaan.
VastaaPoistaMyös vieraissa puutarhoissa on onni vierailla :)
PoistaOn myös onni omistaa puutarha ja kokea sen kanssa vuodenajat. Tiivistit sen kaiken haikussasi hienosti kuuteen sanaan.
VastaaPoistaVai onko niin, että puutarha omistaa hoitajansa? ;)
PoistaIhana portti, sekä syksyyn että kevääseen!
VastaaPoistaKuten ruotsalainen runoilija Erik Axel Karlfeldt toteaa, om syksy kevään alkua:
Nu är den stolta vår utsprungen,
den vår de svaga kalla höst.
Nu blommar heden röd av ljungen
och hvitt av liljor älvens bröst.
Nu är den sista visan sjungen
av sommarens kvinnligt veka röst;
nu stiger uppför bergens trappa
trumpetarn storm i dunkel kappa.
Loput runosta voi lukea täältä:
http://kaela.bloggplatsen.se/2011/08/25/6105351-en-dikt-om-den-var-som-de-svage-kallar-host/
Kiitos Sylvia kauniista runosta, kävin lukemassa (=tavaamassa:). Ja totta se on, kevään voi jo huomata! Kuolanpionin juurilla näkyy uuden kasvun punaiset kärjet, alppiruusun ja atsalean nuput ovat odottamassa, samoin lehtisilmut puissa. Ja kevätsuunnitelmat tarhurin mielessä :)
PoistaPortti aukeaa kutsuvasti toiseen maailmaan, puutarhan rauhaan. Kaunis, kaunis kuva!
VastaaPoistaKiitos Kaari. Totta, puutarha on pieni suuri maailma :)
PoistaIhana kuva puutarhastasi, se kutsuu luokseen. Odotan - jospa minunkin puutarhani sitten, kun vuosia on kulunut noin monta... Ja haiku kiinni hetkessä.
VastaaPoistaPuutarhassa kiehtoo loppumaton muutos. Varmasti puutarhasi on ihana jo nyt, ja ensi kesänä taas uudenlainen. Valmis se ei ole milloinkaa :)
PoistaNiin totta, ei milloinkaan valmis ;) - ja Marjatta, on se toki ihana jo nytkin mutta välillä iskee epätoivo keskeneräisyyteen.
Poista