Aamun äänimaisema

Hitaasti seuraa sielu mukana Thaimaasta kotiin. Suljen vain silmäni, ja olen siellä.

Taivas vaalenee nopeasti. Valo tiivistyy  naapurin plumerian taakse, ja piirtää sen silhuetin näkyviin. Yhtäkkiä häikäisevä kohdevalo ilmestyy katonharjan takaa, läpäisee puun ja häivyttää sen muodon. Aurinko on noussut.

Tuuletinta en vielä tarvitse patiolla aamun suloisessa viileydessä. Voin tarkkailla äänimaisemaa rauhassa. Kukot aloittivat jo pimeyden vallitessa, ja niitä säesti tarkalleen puoli kuudelta trumpettifanfaari läheiseltä varuskunta-alueelta. Silloin vielä käänsin kylkeäni makuukammarissa. Pimeän väistyessä on mukava herätä aamuun ja hiipiä patiolle ennen muita. Tarkkailen lintuja, joita lehahtelee korkean mangopuun lehvistön kätköistä katoille ja aidoille, ja istahtaa tuokioksi sähkölangoille ihailtavaksi. Taivasta vasten en voi nähdä täpläkyyhkyn täpliä enkä aasiankukaalin punaisia silmiä. Näen linnut varjokuvina, ja yritän  oppia erottamaan niiden ääniä. Kiitos lintukirjan ja tietotekniikan,  joitakin olen jo oppinut tunnistamaan. Silti aamuorkesterin crescendossa  on enimmäkseen arvoituksia. Naksutusta, luritusta, pärrytystä, vihellystä. Kaukaista kirkunaa, onkohan se tuo haukka korkealla?

Pohjasävelenä kuuluu taukoamaton täpläkyyhkyn (Streptopelia chinensis) kujerrus cuu cuu cucuu cuu cuu cucuu cuu cuu cucuu,  ja pikkuvarpuset  (Passer montanus)  kuin piccolohuilut sirkuttavat yläsäveltä. Tirskutusta kirskutusta. Merkillinen matala, nouseva ja laskeva   ku ku ku ku ku ku ku ku ku tyhjän tontin viidakosta herättää uteliaisuutta, onko se lintu vai joku eläin? Arvelin apinaksi (vaikka ei niitä täällä päin taida asustella). Olen kysellyt kaikilta ja saanutkin vastauksen: se on  coucal, aasiankukaali (Centropus sinensis), yhtä yleinen kuin varis meillä. Silti oli elämys nähdä sen levittävän punaiset siipensä aamuauringossa.

Yhtäkkiä alkaa sähkölangalla tarmokas kiroilu wit-tuwi-tee  wit-tuwi-tee wit-tuwi-tee , ja toinen vastaa kauempaa. Tunnistan melskaajan korkeasta töyhdöstä  bulbuliksi (Pycnonotus josocus). Niitä olen nähnyt ja kuullut häkkilintuina hotellien ympäristössä tuomassa aitoa tunnelmaa keskellä kaupunkia… 

Merkilliset ja monimutkaiset äänet taitavat tulla palavasilmäisen mynan, pihamainan (Acridotheres tristis) kurkusta. Sekin on suosittu häkkilintu ja oppii jopa matkimaan ihmispuhetta, kertoo tietolähteeni. Myös sen että se on yksi maailman sadasta haitallisimmista vieraslajeista. Täällä se kuitenkin on omalla alueellaan, ja lennähtää nyt rohkeasti pihamuurin päälle. Hiivin hakemaan kameraa, vaikka tiedän että se on turhaa.

Tasan kello kahdeksan kajahtaa varuskunta-alueelta komea trumpettisoolo. Aurinko on noussut korkealle ja alkaa kuumottaa. Saan jo seuraa aamukahville ja laitan tuulettimen pyörimään. Sen huminan ylittää nousevan helikopterin ääni, joka pian loittonee. Naapurin rautaportti avautuu kolisten ja mopo pärähtää käyntiin. Koirat haukkuvat kujilla, arjen touhu on alkanut.

Verraton lintutietokanta, johon linkkini viittaavat: IBC The Internet Bird Collection. Kuvia, videoita, äänitiedostoja.