Pääsiäisaamuna aurinko osui itäpuolen ikkunoista pääsiäissomistukseeni: virpojien oksiin, keramiikkaveistokseenThaimaasta, paperimassatipuihin. Kerkisin ikuistaa nopeasti katoavan valaistuksen.Yli nelikymppiset tiput ilmestyvät senkin kätköistä näkyville joka pääsiäisenä, siitä asti, kun pienet poikamme niitä äitinsä opastuksella leipoivat. Joku niistä joutui kissan suihin, mutta nämä neljä ovat säilyneet ennallaan, aivan kuin olisimme äsken ne muovailleet. Pääsiäsestä pääsiäiseen maa kiertää rataansa ajan pysyvässä ikuisuudessa. Hevonen ja tiput säilyvät kauemmin kuin me jotka kulumme.
Nyt istun työhuoneessani, ja aurinko häikäisee länsipuolen ikkunoista. Olemme kaikkien muiden lailla siirrelleet kellon viisareita tänään, harmissamme, turhaa touhua sadatellen. Aikaero Thaimaahan kutistui nyt tunnilla, yritetään muistaa Skype-puheluita ajatellen. Aurinko nousee ja laskee ajallaan, ja sisäinen kellomme muistaa sen kauan kunnes tottuu. Kaikki muuttuu, jonakin päivänä tämäkin käytäntö jää historian oikkuihin. Aikavyöhykkeiden hallinnassa on kylliksi vaivaa muutenkin, kun tietoliikenne kutistaa välimatkat ja työtehtävät ulottuvat maanosasta toiseen.
Pääsiäisen iloa toivotan sinulle lukijani.
Tottaa on, aika ei kulu vaan me ihmiset!
VastaaPoistaHyvin oivallettu ja sanottu, Marjattah..:)))
Kiitos Aili-mummo. En ole varma, olenko itse keksinyt noin oivaa aforismia, kenties olen jostakin joskus sen lukenut ja ominut itselleni. Ajan pohtiminen on kiehtovaa. Ehkä kellon keksiminen sai ihmisen kuvittelemaan, että aika liikkuu?
PoistaKohta koko palo on ihan pieni ja sitten se voikin sujahtaa neulansilmän läpi jonnekin muualle :) Hassu kissa kun syö paperimassaa, tai sitten te leivoitte ne maistumaqankin tipusilta.
VastaaPoistaHeh, tiedähän Peikko kissat. Ei ne kaikkea syö minkä pyydystävät... Seurataan mielenkiinnolla pallon kutistumista :)
PoistaMelankolinen fiilis tuli postauksestasi.
VastaaPoistaMieleen ponnahti luontevasti sanonta "niin se aika rientää", vaikka noinhan se on kuin kerroit.
Kaunis tunnelmainen kuva.
Turhana myös koen venklaamiset talvi- ja kesäajan välillä, riittäisi pysyvä aika.
Huomasin eilen, että kamerani kello oli 6 tuntia edellä. Unohtunut oli Malesian kellon aika tammikuun reissumme jäljiltä.
Mielikuvia, kielikuvia ... Me riennämme, mutta samalla myös kellon viisarit. Ja etäännymme eilisestä, joista esineet ja kuvat jäävät kertomaan. Takaisin ei pääse, vaikka kellon viisareita siirtelisi Malesian, Thaimaan tai talven aikaan. Toivotaan että tämä olisi hyvä päivä sinullekin Liplatus :)
PoistaAika on käsite, jolla ei ole alkua ei loppua. Joskus toivoo, että se rientäisi nopeammin, joskus taas saisi hidastella. Näistä talvi- ja kesäajan vekslauksista en tykkää. Talviaika on minulle se oikea, mieluusti saisi loppua tämä hömpötys kellojen viisareiden siirroista.
VastaaPoistaSulla on kesä ja lämmintä, täällä komeat kinokset ja huikeat auringonpaisteet. Välillä satelee vielä luntakin.
Palasin tänne talveen jo maaliskuun lopulla. Niinpä yhden tunnin siirto ei paljoa ravistellut viiden tunnin siirron jälkeen. Paitsi että harmitti taas moinen hölmöily.
PoistaNyt näyttää kaikki pysähtyneen talviaikaan. Vaikea uskoa, että nuokin kinokset ovat jonakin päivänä poissa.