Raja

Aamunäkymä työhuoneen ikkunasta

verho liikahtaa

           läpikuultavan hauras

  olet poistunut

enkä koskaan saa tietää
kaipaatko siellä meitä
***

Valokuvatorstain ja Runotorstain 186. haaste on "Raja".
Kuinka sattuikaan, eilen aamun valjetessa minua kiehtoi läpinäkyvä raja sisä- ja ulkotilan välillä. Se vei myös ajatukset isompiin asioihin. Niinpä torstain aihe putkahti kuin tilattuna minulle :)
-Luonnon järjestämää näkyä ei voi toistaa, valotus ei täysin riittänyt tasokkaaseen kuvaan. Toivon että kuvan viesti tässä antaa laadun puutteet anteeksi.

Kahvinhimo

Runotorstain 185. haasteen aiheena on "Ahneus"
Järjestellessäni runojani uuteen blogiini, löysin postauksen 19.3.09 myös Runotorstain haasteeseen. Taisi olla toinen osallistumiseni. Aiheena oli tuolloin "Murphyn laki".
Pidän ideastani edelleen, mutta muotoilin nyt riimit uudelleen harkitumpaan muotoon. Runo on siis ikäänkuin uudelleensyntynyt. Se löytyy myös Runokkaasta omassa osastossaan.

  

 Niinpä postaan haastevastauksena tämän varoittavan kertomuksen ahneudesta kahviin.

____________________________

Seitsemän aamua eli Seitsemän askelta unholaan

Osat: allegro, rondo ja finaali

Allegro

Venytellen viivytellen

herään milloin haluan.

Kahvi alkaa houkuttaa.

Sipsuttelen keittiöön

laitteen lataamaan.

Rondo

Lehden noudan, postit avaan,

mieli valmis nautintoon.

Kuumaa vettä luovuttaa

kurja keitin tosiaan.

Kahvinporot paikoillaan,

kaapissa on pussissaan.

Siis uudestaan.

Lehden noudan, postit avaan,

suu on valmis nautintoon.

Kissan tavoin sihisee

porot silmiin sylkäisee.

Hankala tuo laite on,

ilman vettä kelvoton.

Siis uudestaan.

Lehden noudan, postit avaan,

henki valmis nautintoon.

Mikä siivo posketon!

Löydän ison lammikon.

Riepu käteen onneton.

Kahvipannu poissa on.

Siis uudestaan.

Lehden noudan, postit avaan,

nielu valmis nautintoon.

Taas on sotku siivoton!

Paperinen suodatin,

puuttumaan jäi, unohdin.

Taas uudestaan, uudestaan,

ja ensin siivotaan.

Lehden noudan, postit avaan,

sielu valmis nautintoon.

Mi ikävyys, mi hämäryys sieluni ympär

kuin aamu tuoksuton autiomaal?

Sähköjohto irrallaan

roikkuu pitkin pituuttaan.

Siis uudestaan.

Lehden noudan, postit avaan,

kieli valmis nautintoon.

Se sallitaan, ah sallitaan.

On tuoksu suloinen.

Kielen poltan, ah ah ah

En jää suremaan.

Finaali

Lehden noudan, postit avaan,

Ehkä hiukan nukahdan.

         Kahvin unohdan, kas

         huonekasvit janoissaan,

          ruukuissansa nuupahtaa.

         Ne juoda saa, oi juoda saa

         kahvia haaleaa.

****

Kristina Reginaa muistellessa

Ehkä joskus haluan selailla lokikirjoja ajalta, jolloin kesäisin lastasimme   moottoripurteen pojat ja koiran, irroitimme köydet laiturista, navigoimme Vaasan kivikkoisilta väyliltä kohti Ahvenanmaata, tai lähdimme ylittämään Merenkurkkua. Ehkä selailen myös valokuva-albumeita, joiden kellastuvia kuvia voisin ruveta digitalisoimaan, ennen kuin on myöhäistä. Jos se nyt sitten on tärkeää... Vain purjehtiminen on tärkeää!

Tiina, suomalainen Virossa, kirjoitti äskettäin aiheesta "Elämäni laivat"  kiehtovan esseen. Hän kertoi myös M/S Kristina Reginasta, entisestä S/S Boresta. Siksi nousi mieleeni sama laiva, jolla mieheni kanssa kerkisin viettää ikimuistoisen viikon syksyllä 2007 Euroopan rannikolla, ennen kuin se päätyi museoitavaksi Aurajokeen. Tiinalle kirjoitinkin: - Mielestäni paatti oli kodikas, vanhanaikaisen viehättävä. Oikea keinuva laiva, ei seilaava hotelli.
        Uudet turvallisuusmääräykset pakottivat omistajan, Kristina Cruises,luopumaan laivan risteilykäytöstä. Nyt sen tilalla on uudenaikaiseksi kunnostettu M/S Kristina Katariina. S/S Borea Ab on tänä vuonna tehnyt kaupat Kristina Reginasta. Laiva sijoitetaan Turun Aurajokeen museolaivaksi. Hotelli- ja ravintolakäyttöä on myös suunnitteilla.(Wikipedia)

Risteily Brestistä Gibraltarille kesti vain viikon, mutta tuntui kolmelta. Eikä se johtunut pitkästymisestä, vaan jokaisen hetken täyteläisyydestä, kiireettömästä rauhasta, entisaikojen tunnelmasta, meren avaruudesta, lumouksesta. Ymmärrän niitä kanssamatkaajia, jotka palasivat aina uudelleen, tai viipyivät mukana viikosta toiseen.

Nostan tähän katsotuimman videoni (6400+) YouTubessa. Ymmärrän toki, että suosio johtuu aiheesta ja nimestä. Tässä olen harjoitellut kuvakerrontaa ilman videokameraa. Käyhän se niinkin:






Kerron risteilystä enemmän Reissublogissa

Kuva Vaasan ajoilta: Repe-koira merellä