Tiina, suomalainen Virossa, kirjoitti äskettäin aiheesta "Elämäni laivat" kiehtovan esseen. Hän kertoi myös M/S Kristina Reginasta, entisestä S/S Boresta. Siksi nousi mieleeni sama laiva, jolla mieheni kanssa kerkisin viettää ikimuistoisen viikon syksyllä 2007 Euroopan rannikolla, ennen kuin se päätyi museoitavaksi Aurajokeen. Tiinalle kirjoitinkin: - Mielestäni paatti oli kodikas, vanhanaikaisen viehättävä. Oikea keinuva laiva, ei seilaava hotelli.
Uudet turvallisuusmääräykset pakottivat omistajan, Kristina Cruises,luopumaan laivan risteilykäytöstä. Nyt sen tilalla on uudenaikaiseksi kunnostettu M/S Kristina Katariina. S/S Borea Ab on tänä vuonna tehnyt kaupat Kristina Reginasta. Laiva sijoitetaan Turun Aurajokeen museolaivaksi. Hotelli- ja ravintolakäyttöä on myös suunnitteilla.(Wikipedia)
Risteily Brestistä Gibraltarille kesti vain viikon, mutta tuntui kolmelta. Eikä se johtunut pitkästymisestä, vaan jokaisen hetken täyteläisyydestä, kiireettömästä rauhasta, entisaikojen tunnelmasta, meren avaruudesta, lumouksesta. Ymmärrän niitä kanssamatkaajia, jotka palasivat aina uudelleen, tai viipyivät mukana viikosta toiseen.
Nostan tähän katsotuimman videoni (6400+) YouTubessa. Ymmärrän toki, että suosio johtuu aiheesta ja nimestä. Tässä olen harjoitellut kuvakerrontaa ilman videokameraa. Käyhän se niinkin:
Kerron risteilystä enemmän Reissublogissa
Kuva Vaasan ajoilta: Repe-koira merellä
Tuollaisessa laivamatkassa olisikin taikaa!
VastaaPoistaItse olen nähnyt vain kammottavan ruotsinlaivan ja joutunut siellä laivassa viettämään kaksi yötä ja toivoin että jotenkin muulla tavoin pitää seuraavalla kerralla käydä Tukholmassa. =)
Entisaikojen tunnelma kuulostaa kaihoisan houkuttelevalta...
PS: siis ei ruotsilaivassa itsessään ollut mitään vikaa mutta se meno siellä... =/
VastaaPoistaKaunis video. Kauniit meren aallot.
VastaaPoistaPitäisi opetella videoimista.
Laivamatkailu saattaisi ollakin sopivampaa nyt, kun jalkapatikkavaellukset ovat kohdallani mennyttä ja ollutta.
VastaaPoistaNuorena matkustin laivalla Helsingistä Lontooseen. Se oli halvin tapa.
Hehee, nauran pienet iloiset viirut silmäkulmissa. Melkein arvasin, että Kristina Regina toi muistoja juuri sinulle mieleen.
VastaaPoistaHyvä mieli, että tartuit aiheeseen.
Kuten on ollut hyvä mieli siitä että Thaimaasta saapui Pieni Norsu postilaatikkooni. En ole ehtinyt kiittää, ja teen sen nyt, vaikka ihan ohi asiayhteyden.
Una, suurilla Ruotsinlaivoilla ollaan aika kaukana merestä. Eihän ne edes keinu... Mekin ollaan seilattu pari unetonta, meluisaa yötä semmoisella. Ehkäpä löytyy vaihtoehtoja, jos rupeaa etsimään.
VastaaPoistaArleena, sinullakin on varmaan ohjelma, joilla voit muokata still-kuvista videota: Moviemaker. Macissa vastaava on iMovie.
Liisa, tosi miellyttävää. Pysähdyspaikoissa on yleensä bussiretkiä tarjolla kohteisiin. Yhteen semmoiseen osallistuttiin, se oli oikein antoisa. Muuten seikkailtiin omin päin.
Tiina, kiva tietää että ilostuit. Olihan se vastustamaton täky ;) Ja mukava kuulla, että norsu löysi perille. Matka on pitkä, joskus ne eksyy.
Minä, veden ja aaltojen - laivojen - rakastaja myös, keinuin tässä postauksessasi täyslaidallisesti :).
VastaaPoistaMatkustin rahtilaiva-Junolla Kotkasta Rotterdamiin vuonna 1960. Olin silloin kuudentoista. Laiva kulki hitaasti ja niin mieli pysyi mukana kun ulkomaat avautuivat ensikertalaiselle.
Lastu, 16-vuotiaan elämykset kantavat läpi elämän!
VastaaPoista