 |
| Aamunäkymä työhuoneen ikkunasta |
verho liikahtaaläpikuultavan haurasolet poistunut
enkä koskaan saa tietää
kaipaatko siellä meitä
***
Valokuvatorstain ja Runotorstain 186. haaste on "Raja".
Kuinka sattuikaan, eilen aamun valjetessa minua kiehtoi läpinäkyvä raja sisä- ja ulkotilan välillä. Se vei myös ajatukset isompiin asioihin. Niinpä torstain aihe putkahti kuin tilattuna minulle :)
-Luonnon järjestämää näkyä ei voi toistaa, valotus ei täysin riittänyt tasokkaaseen kuvaan. Toivon että kuvan viesti tässä antaa laadun puutteet anteeksi.
Ikkunalasí on raja ulkotilan ja sisätilan välillä - elämän ja kuoleman raja - sen rajan takaa ei ole paluuta.
VastaaPoistaKoskettavia sanoja runossasi.
VastaaPoistaEpätietoa, toivoa.
Luottamista.
Rajoja
VastaaPoistaMiten kauniisti kerrottua...
VastaaPoistaHuikea!
VastaaPoistaVain pieni hetki ja raja on ylitetty
VastaaPoistaHyvä, että on raja tuon kolakan ulkoilman ja sisälämmön välillä!
VastaaPoistaherkkä tanka rajasta, jonka jokainen ylittää
VastaaPoistaVerhon kevyt heilahdus todistaa että kyllä se välittää :-)
VastaaPoistaPappilan mummo, käsittämättömän ohut raja.
VastaaPoistaSusuPetal. Usko on luottamusta, ei tietoa.
Ari, niinpä.
Kiitos, Una , ja myös Haneli :)
Arleena, joskus haluaisi kääntää kellon viisaria taaksepäin...
Peregrina, se tuntuukin turvalliselta :)
Pasanen, se on totta jos mikä. Saman voisi myös sanoa: -Olen...jne. -Etkä... jne.
Erkeeper, niin on lupa uskoa :)
VastaaPoistaSinne ei näe, mutta sieltä näkyy.
VastaaPoistaHäivähdyksen omaista, kaihoisaakin.
VastaaPoistaKuvaat runossasi ja kuvassasi käsittämättömän hellästi sen mitä emme voi käsittää.
VastaaPoistaYmmärrys kutsuu.
Kun käsittämättömän jakaa, yllättyy: kirkastuu vaikkei tiedä mitä rajan takana on.
Tässä onkin isoja asioita. Elämän verho heilahtaa - olet pois. Ulkona kylmä, sisällä ehkä lämmin.
VastaaPoistaPaljon puhuva runo! Kuvassa myös lämmön raja.
VastaaPoistaIkkunasta avautuva rajoittamaton näkymä on lumen rajoittama :)
VastaaPoistaRajat hämärtyvät, aamulla ei aina haluakaan nähdä kaikkea ensiksi ihan tarkasti...
VastaaPoistaRaja on niin ohut,huomaamaton, siirtyminen toiselle puolelle kevyt henkäys. Olet saanut sen sanottua muutamalla sanalla kauniisti.
VastaaPoistaTykkään myös kuvan symboliikasta, minusta se sopii mainiosti runon sanomaan,synnytti monenlaisia ajatuksia.
Helanes, sanasi vie uskomisen ytimeen
VastaaPoistaLiplatus,joskus kaipaus nousee pintaan, ja painuu taas mielen pohjalle piiloon.
Lastu, sanot niin sydämellisesti, kiitos.
Tanssiva H.Pantteri, näitä jos miettisi koko ajan, uskaltaisiko elää?
Savisuti,ajateles miten turvattomia olisimme ulkoilman armoilla
Isopeikko, peikot varmaan pärjää lumiseinien sisällä :)
Kissapelakuu, onneksi niin. Ei sitä jaksaisi.
Kiitos Sirokko. Luonto tarjosi inpiroivan näyn.
Kiitän kaikkia kommenteista! Ilahduttivat.
Jotenkin tuli heti mieleen -
VastaaPoista"Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole"
Kuvassa näin paljonkin erilaisia rajoja, runossa nousi päällimmäiseksi viimeinen raja.
Kosketuin, kummastakin.
VastaaPoistaSe raja ylitetään vain yhteen suuntaan. Puhutteleva runo.
VastaaPoistaAimarii, se onkin ylittämätön vertaus.
VastaaPoistaKiitos sinulle kommentista, kuten myös
Liisalle ja
Demetriukselle,
Pitkästä aikaa piipahdin "torstailemaan"... Ja törmäsin tännekin. Samoissa tunnelmissa näemmä...
VastaaPoistaKauniisti rajalla - kuvia on joskus vaikea arvostella, silloin kun näkee sen minkä on oikeastikin nähnyt, siis kaunista:)
VastaaPoistaPitkospuu ja Inkivääri, kiitos vierailusta :)
VastaaPoistaRajat ovat niin lähellä, näkyviä, näkymättömiä, lasin ohuita ja lasia ohuempiakin.
VastaaPoistaKaunis on haastevastaus, tyylikäs ja herkkä. Runo ja kuva yhdessä muodostavat ohuen pinnan olevan ja tulevan välille.
Tiina, kiitos kauniista sanoista ja ajatuksesta.
VastaaPoista"...kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin..."
VastaaPoistaMm. Siellähän se on, Kirjassa, kauniisti sanottuna.
VastaaPoista