keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Kuusi haikua Vanhan Huvilan verannalla


mikä rapina
ampiainen ahkeroi
lahon kimpussa


pieni taituri
valmistaa paperia
aamunkoitteessa


tuulikanteleen
villiviinin syleily
kielet mykisti


rapean äänen
kaikukoppa vahvistaa
ampiaisen blues


vastarannalla
joku puhaltaa pulloon
kaulushaikara


salaa kysyisin
vieläkö on luonnossa
heinäsirkkoja

8 kommenttia:

  1. Hurmaavia! Mielikuva "ampiaisen blues" tuo hymyn huulille...

    On niitä...

    VastaaPoista
  2. Sinusta on tullut todellinen runoilija! Ihania haikuja taas!

    VastaaPoista
  3. Crane, niin minuakin nauratti tuo merkillinen ääni. Sainkin etsiä mistä se kuuluu.
    Kiitos Sylvia (ihanasti liioittelet) , mitenkäs ruotsin kieli taipuisi haikuun?

    VastaaPoista
  4. Vieläkö on villihevosia, lauloi joku joskus, enkä siihen kysymykseen osaa vastata.

    Mutta vieläkö on heinäsirkkoja, siihen voin vastata, toki on.

    Meillä on jopa hepokatteja, etusormen pituisia vihreitä viulisteja, jotka heinäkuun lopulta vinguttavat viulujaan niin voimallisesti, että jopa nekin, jotka ovat mahdollisesti kadottaneet kyvyn kuulla kaikkein korkeimpia ääniä, heräävät hätkähtäen: heinäsirkkako se siellä sirittää?

    Tervetuloa niitä kuulemaan!

    VastaaPoista
  5. Oi Tiina, sinne halajan kuulemaan hepokatteja heinäkuussa!

    VastaaPoista
  6. Hienoja haikuja, niitä lukiessa voi eläytyä tunnelmaan verannalla.

    VastaaPoista
  7. Haikuistasi löytyy ihania ääniä. Luonto on lähellä.

    VastaaPoista
  8. Jl ja Aimarii, mukava tietää että viivähditte hetken kanssani verannalla.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?