Kiitos käsityöläisten ja taiteilijoiden, paperinvalmistuksen taito on säilynyt senkin jälkeen, kun teollinen massatuotanto syrjäytti pienet pajat. Sitkeimmät ovat sinnitelleet pitkään odotellen aikoja parempia. Ne ovatkin koittaneet! Käsintehty paperi on in..
Opiskeluaikoinani 60-luvulla syntyi käsite paperitaide. Monet kuvataiteilijat valmistavat itse paperia alkuperäisin menetelmin, ja luovat myös teoksia paperimassasta. Itselleni oli vielä tuolloin tärkeintä löytää oikeaa japaninpaperia puupiirroksilleni, tai lumppupaperia akvarellia varten. Niitähän on aina ollut saatavilla alan liikkeistä. Ja jotkut siis kuulemma valmistivat niitä itse.
90-luvulla alkoi askartelukäyttöön ilmaantua pieniä paperiviiroja. Kuviksentunnilla loimme uusiopaperia hylätyistä piirustuksista ja sanomalehdistäkin. Niitä revittiin, liotettiin, ja jauhettiin tehosekottimella. Menetelmä on näppärä, viiralla nostetaan sulppuliemestä sopiva kerros, painellaan rievulla pois liika kosteus ja kumotaan saman tien kuivumaan.
Innostin oppilaita: - Juuri näin, viiran avulla, tehtiin maailman ensimmäiset paperiarkit melkein kakstuhatta vuotta sitten Kiinassa!
Mietteliäs poika keskeytti paperisilpun valmistamisen ja viittasi: - Ope, mistä ne sai paperia siihen paperinvalmistukseen?
Kysymys antoi opelle aihetta hiukan paremmalle selitykselle...
Paperin keksijäksi on tapana mainita Ts'ai Lun, kiinalainen virkamies, joka ryhtyi v.105 jKr. valmistamaan paperia kasvikuiduista ja mm. vanhoista kalaverkoista. Uusi tutkimus on tehnyt varhaisempiakin löytöjä, mutta tuo mies on kehittänyt ja selostanut menetelmäänsä kirjallisesti.Pitäköön siis paperin keksijän maineen!
Rakastuin paperiin. Kesällä keräsin nokkosia ja puunkuorta, liottelin, keittelin, hienonsin, ja sain syntymään ensimmäiset primitiiviset paperiarkkini. Vuosi sitten julkaisin puuhastani runotorstain haasterunon: Minun keittiöni.
Erityisesti viehätyin aasialaiseen menetelmään, jossa käytetään kelluvaa viiraa. Se tekee isotkin työt mahdolliseksi. Arkki kuivatetaan viirassaan, joten työ on hidasta. (Paperipajoissa tarvitaankin satamäärin viiroja.)
Myös näyttelyihini valmistin muutamia paperiteoksia keramiikkaveistosten seuraksi. Blogini reunoiksi olen kuvannut omatekoista paperia.
Väiski Putkonen kuvaa kirjassaan PAPERIA! (Otatieto OY 1997) perinteisen aasialaisen paperinvalmistuksen työvaiheet. Tässä hiukan lyhennellen:
1.Kuitujen keruu (naisten ja lasten puuhaa)Puunuijan asemesta pienissä pajoissa on nykyisin käytössä pieni mylly, hollanteri. Sitäpä en tiedä, miten sadekautena sujuu arkkien kuivatus?
2.Kuitujen liotus ja puhdistus
3.keittäminen puuntuhkaliuoksessa
4.kuitujen hakkaaminen puunuijalla, n.1,5-3h
5.ylimääräisten paakkujen poistaminen
6.kuitujen sekoittaminen veteen
7.massa kaadetaan (kelluvan)viiran päälle
8.arkit kuivataan suuren nuotion ympärillä
9.valmiiden arkkien pakkaaminen
Olikin elämys viimein päästä tutustumaan paperinvalmistukseen Thaimaassa. Allaoleva diashow aukeaa myös Picasassa isompaan kokoon, ja kuvatekstitkin näkyy.
-Kiinnostuneille suosittelen myös kirjaa: Tuula Moilanen, Käsintehty paperi, kustannusosakeyhtiö Taide 1995.
-Kuva alussa on kopsattu (luvallisesti) Wikipediasta, ja liittyy artikkeliin: Four Great Inventions of ancient China
Hymyilevä eläkeläinen teki kommenttiosastossa niin kiperän kysymyksen, että jatkoin tiedon keräämistä. Huomasin, että 'löytämällämme pienellä syrjäkujan paperipajalla' on webbisivut, josta käy ilmi tietoja sen liiketoiminnasta:
Olipa mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu artikkeli, taas oppi lisää! Ja ihana se oppilas, joka viattomasti esitti kysymyksensä paperin synnystä tyyliin muna vai kana.
VastaaPoistaEn ole koskaan tehnyt paperia. Käsittääkseni se vaatii kärsivällisyyttä, jota minulle ei ole. Olen liian hätäinen.
VastaaPoistaTämäpä täydensi hienosti tuon edellisen kirjoituksesi sisältöä ja vastasi sen herättämiin kysymyksiin. Hyvä sua.
VastaaPoistaTiina, mukava kuulla. Kysyminen inspiroi.
VastaaPoistaSusu, tuota en usko sinusta, hätäisyyttä siis :)
Kiitos Peikko, paperi on hieno juttu!
Ihmeellistä: paperia tosiaan valmitetaan noilla vanhoilla konsteila Thaimaassa! Tiedätkö, mihin ne sitä vie - varmaan ainakin Japaniin?
VastaaPoistaTodella upea tuo diaesitys, kuvat oikein hohtavat aurinkoa. Ihastelen aina valokuvia, jotka on taidolla otettu. Sain toimittaja-aikoinani tutustua muutaman hyvän lehtivalokuvaajan töihin ja opin arvostamaan ammatti-imisen työtä...
Kertaus palauttaa mieleen. Kiitos.
VastaaPoistaOlen tehnyt kerran paperia, toissa joulun alla.
Tein pari viiraa ja paperinteko muutaman ensimmäisen arkin jälkeen onnistui. Yhden arkin säästin, mutta muista tein joulukortit. Innostukseni lähti Savisudin paperinteosta.
Hymyilevä, taitoa on tosiaan ylläpidetty monissa muissakin Aasian maissa.Vientiäkin on, ja turismi on nostanut pienet paperipajat jaloilleen ja rohkaissut perustamaan uusia. Teit niin hyvän kysymyksen, että jatkoin tiedonetsintää. Laitankin oitis linkin artikkelin loppuun!
VastaaPoistaKiitos kehuista, meillä on hyvät kamerat kummallakin ja innostus dokumentointiin :)
Aimarii, mukava kuulla. Ykskaks pystytät taas paperipajan, jos on viiratkin :)
Tuota pienen paperipajan linkkiä tutkiessa täytyy todeta, että turismin ohella internet on tuonut aivan uudet mahdollisuudet pienille, mutta laadukkaille yrityksille. Onneksi sitkeimmät säilyttivät paperinvalmistuksen taidon teollistumisen jälkeen parisataa niukkaa vuotta.
VastaaPoistaTämä syrjäinen paja näyttää nauttivan täydestä työrauhasta.Sateenvarjotehdas kylän keskustassa oli tulvillaan turisteja aamusta iltaan. Työskentely sielläkin on taitavaa, mutta samalla näytösluonteista.
Hymyilevä mainitsee Japanin. Japani taitaa olla antavana puolena. Japaninpaperin, washin, valmistuksella on pitkä perinne, ja sitä on länsimaissakin arvostettu siitä asti, kun japanilainen kulttuuri alkoi avautua muulle maailmalle.
Vaihdoin taustaksi toisen kuvan omatekoisesta paperista: valmistettu nokkosista ja värjätystä puuvillasta. 'Kirjoituspaperi' on täysin digitaalinen tuote.
VastaaPoista