Sinä päivänä
kun muutuin näkymättömäksi
ymmärsin että elämä oli pettänyt minut
elämä oli kavalasti minut pettänyt
Minähän olin nuori
maailmassa vallitsi järjestys
kukin tiesi paikkansa
lapset olivat pieniä
aikuiset varmoja
vanhukset harmaita ja kumaraisia
ja minä olin nuori
juuri minä olin se nuori
Sinä päivänä kapinoin
ja halusin keksiä vaihtoehdon
kunnes ymmärsin
että se olisi kovin ikävä
ja lopullinen
Aika on ikuinen ja paikallaan
elämä virtaa hitaasti muuttuen
eikä mikään ole niin kuin eilen
Tervehdin peilikuvaani
kampaan hiukseni ja hymyilen
Sain elämältä lahjaksi
tämänkin päivän
***
***
Runotorstain 162. haaste: "Vaihtoehto"
Näkymättömyys ei onneksi ole lopullista.
VastaaPoistaTärkeintä on tulla näkyväksi itselleen.
Tällaisia tuli mieleen, kun luin ajatuksia herättävää runoasi.
Hieno runo!
VastaaPoistaMinulle tuli mieleen, etten minä nuoruutta kaipaa vaikka siinä oli paljon hyvää ja ihanaa, mutta myös niin paljon sekavaa - nyt on hyvin, tässä ja nyt.
Syvällinen, mietteitä herättävä runo
VastaaPoistaNiin - vanhenemiselle ei ole kuin yksi vaihtoehto.
VastaaPoistaAika käy eteenpäin ja sitä vain toivoo saavansa elonpäiviä lisää ja alkaa vuosien mittaan yhä paremmin ymmärtää niistä jokainen on lahja.
Sinä päivänä kun muutuin näkymättömäksi... -lause jäi askarruttamaan mieltäni, herätti kysymyksiä.
VastaaPoistaMitä silloin tapahtui? Ja tällainenkin: Muuttuvatko miehet näkymättömiksi, vai onko se vain meidän vanhenevien naisten ominaisuus?
Minulle tuo ensimmäinen lause merkitsee sitä päivää, jolloin huomasin itse ensimmäisen kerran, että minut ohitetaan kuin minua ei olisikaan, sysätään sivuun kassan jonossa, kun äänenikin on käymässä kuulumattomaksi tuntemattomassa seurueessa.
Ystäväni ja rakkaani näkevät sentään minut, olen piirtynyt heidän(kin vanheneviin silmiinsä) tutun muotoiseksi - ja toistaiseksi jaksan vielä pitää riittävän kovaa ääntä etteivät tuntemattomat aja suurilla maastureillaan tai isoilla ostoskärryillään vielä tyystin ylitseni.
Täytyy lukea runo vielä kerran läpi, se avautuu minulle hitaasti, saa mielen askaroimaan. Kiitos.
Susu, näkymättömyys voi olla myös turvapaikka :)
VastaaPoistaInkivääri, ihan totta. Vain yhtä voisin salaa kaivata: nuoren aikaperspektiiviä.
Ilona, uskon että itsekukin näitä joskus miettii.
Aimarii, eikö tunnukin hullulta 'tappaa aikaa';) Tämä päivä on arvokas aarre.
Tiina, ehkä runoni on tiivistelmä vanhenemisen tunnoista. Vähitellen, varkain tapahtuu asioita. Oivaltaminen voi tapahtua leimahduksena. Kun on tottumut olemaan sievä. Tottunut siihen, että katseella seurataan missä kuljetkin. Jos tuo on tärkeää, voi isku olla ankara.
- Niitäkin on, jotka ovat kokeeet kiusallisena katseet, puheista puhumattakaan. Vanheneminen on vapauttavaa.
- Jotkut eivät anna periksi.Totisesti on tarjolla keinoja, joilla aikaa yritetään huijata.
-Tiedätkin tärkeimmän Tiina. Ystäville ja rakkaille et koskaan ole näkymätön.
Todella koskettava, ajatuksia ja muistoja herättävä runo.
VastaaPoistaKaunis ja elämänmyönteinen runo.
VastaaPoistaPidin kovasti. Ääneen luettuna se soljui kuin elämä - hitaasti kohti uutta päivää.
Esiin vain reippaasti.
VastaaPoistaMummeli, kiitos.
VastaaPoistaArleena, kauniisti muotoilet.
Helanes, juuri niin. Hyvien hankeiden vuoksi kannattaakin aina astua esiin. Sen sijaan katu-uskottavuudella ei ole vanhana niin paljon väliä ...
Helanesin hyväntahtoinen ja kannustava kommentti jäi mieleen pyörimään. Ehkä se olikin runoa seuraavan keskustelun innoittama? Sillä runossani tuo 'näkymättömyys' on vain toteamus omasta havainnosta, joskus kauan sitten, nuorena keski-ikäisenä. Ehkä mies ei tule ajatelleeksi, että kysymys on hänestä. Juuri hänen silmänsä valitsevat kohteet, joita seuraavat. Ihan vaistomaisesti.
VastaaPoistaEn oikein osaa kuvitella, miten mies kokee vanhenemisensa. Vaikea uskoa, että hän muuttuisi näkymättömäksi.'Harmaiden ohimoiden charmi' , - mainitaanko sitä naisten yhteydessä?
Mutta yhteistä varmaan niin miehelle kuin naiselle on sen asian oivaltaminen, joskus, että elämä virtaa eteenpäin ilman vaihtoehtoja.
Seestynyttä ja sujuvaa tekstiä. Sitä ehkä voisi avata enemmän, mitä oli kapina, jossa oli noin ehdoton vaihtoehto. Toisaalta sen avaaminen saattaisi edellyttää seestyneisyydestä luopumista ja näkökulma tavallaan muuttuisi. Noin se on ehyt.
VastaaPoistaMinä jatkan vielä tuosta ikääntymisen tuomasta näkymättömyydestä.
VastaaPoistaMinua ei harmita menetetty kukkeus, tai kauneus, joka liittyy nuoruuteen. Ei se, että perääni ei enää katsota. Minä taidan olla niitä, jotka olivat vain kiusaantuneita liiasta huomiosta.
Mutta mikä minua harmittaa on kun kohtaan nuoruutta, ihmisen, joka ikäänkuin huitaisee minut ajatuksistaan, tieltään, vain siksi että olen vanhempi kuin hän. Siksi että näytän ikäiseltäni.
En tiedä muistaako Marjattah kun kirjoitin kerran seisseeni Kuutsemäen laskettelukeskuksen kahvilan jonossa kun joukko kolmekymppisiä miehiä kylmän rauhallisesti tunki eteeni. Minä avasin suuni ja kysyin, että oliko heidän mielestään heidän käytöksensä korrektia.
Ja miehet säpsähtivät. Oli kuin pylväs tai seinävierus olisi alkanut puhua. He tuijottivat ihmeissään että herranjumala, täti puhuu! Hieman se heitä nauratti, hieman ärsyttikin. Ei tätien pidä puhua, he ovat näkymättömiä ja sulautuvat seinätapettiin ja pitävät suunsa kiinni, tuntuivat pojat ajattelevan.
En tiedä pitääkö käytännön tasolla paikkansa että itämaisissa kulttuureissa kunnioitetaan ikää ja sen tuomaa tietoa? Vai onko sekin vain myytti.
Mutta välillä tuntuu, että länsimaissa ikä ja sen tuomat merkit ulkonäköön eivät ole nuorien mielestä kuin merkki siitä että ihmisen parhain käyttöpäivä on mennyt umpeen.
Ettei ihminen enää ole tärkeä, huomioon otettava. Jossain vaiheessa ikääntyvistä ihmisistä tulee nuorten mielestä kalkkiksia ja kaikki mitä kalkkiksen suusta tulee on vain hapatusta tai turhaa jorinaa.
Ja tämä näkyy monesti niin työelämässä kuin ihan jokapäiväisessä elämässä.
Ja se harmittaa.
Tuijottakoot miehet nuorten naisten perään, jos se tekee heidät onnellisiksi. Mutta pitäköön ihmiset-- niin nuoret kuin vanhat, niin naiset kuin miehet, niin tytöt kuin pojat -- korvansa auki kun kukkahattutäti avaa suunsa. Sillä kukkahattutäti tietää jo hieman mistä hän puhuu!
Pasanen, kiitos kommentista, joka sai minut tuumimaan, että joku voisi hyvinkin nähdä rivien välissä dramaattisia tapahtumia. 'Lopullinen' on ankara sana.
VastaaPoistaTämä runo yrittää kertoa kuitenkin vain mielen liikkeistä. -Toki nuori tietää vanhenevansa, mutta ei oikeasti sisäistä sitä. Kunnes... Se on aika hurjaa.
Tiina, muistan kyllä kertomuksesi, ja nytkin on kuvauksesi riemastuttava. Itse asiassa on hyvin vaikea kuvitella, etä noin temperamenttinen 'täti' milloinkaan sulautuisi tapettiin. (Sitäpaitsi, olet vielä varsin nuori, jos vertailee...)
Palaan vielä ensimmäiseen kommenttiisi: "Ystäväni ja rakkaani näkevät sentään minut, olen piirtynyt heidän(kin vanheneviin silmiinsä) tutun muotoiseksi"
- Heidänkin vanheneviin silmiinsä! Juuri niin. Tiedätkö, kauan sitten kun aavistin ensimmäiset vanhenemisen merkit, luulin että se oli henkilökohtainen onnettomuus. Näin unia, joissa ystäväni valittelivat, miten kovasti olin vanhentunut. Kunnes ymmärsin. Juuri tuon.
Tämä on hieno ja mielenkiintoinen runo. Tuntuu, että pitää palata uudelleen ja uudelleen lukemaan rivejä alusta alkaen.
VastaaPoistaMahtava, upea runo!
VastaaPoista-----------------------
Kun tätä residenssi-jutskaa on minulta niin monasti
kysytty ja tiedusteltu ajan oloon, niin laitanpa tämän
linkin kommenttina kaikille tiedoksi:
ARKTISET taiteilijaresidenssit!
Ole hyvä, trew, Harmaasusi™
Kiitos runosta, hinoin piirroin kuvatusta tutusta tunteesta.
VastaaPoistaKiitos Jl- runo on runo, vaikka aihe saattaa vielä olla sinulle kaukainen...
VastaaPoistaHarmaasusi, hämilläni tunnustan, että lausuntosi ilahduttaa kovasti.
Apo, hymyillään :)
Muutos on jatkuvaa tosin sekinmuuttuu kaiken aikaa.
VastaaPoistaHieno runo, paljon ajatuksia aikaan saava, kuten kommenteistakin sen huomaa :).
VastaaPoistaJa kaunis loppu: "Sain elämältä lahjaksi tämän päivän". Aivan.
Kiitos myös vierailusta "blogin raakileessani".
Isopeikko sen varmaan tietää :)
VastaaPoistaEve, kiitos vastavierailusta. Raakileita me kaikki...
Kerrassaan upea runo!
VastaaPoistaKoko blogin vaihto toiselle myös ihastutti. Virkistävä vaihtoehto.
Anna, kiitos. Kiva että löysit toiseen blogiin. Sinne voi joutua vahingossakin, jos on sukkela hiiri :)
VastaaPoistaKomea runo. Rehellinen, kaunis, seestynyt.
VastaaPoistaHerkänkaunista
VastaaPoista