lauantai 10. huhtikuuta 2010

Vaihtoehto


Sinä päivänä
kun muutuin näkymättömäksi
ymmärsin että elämä oli pettänyt minut
elämä oli kavalasti minut pettänyt

Minähän olin nuori
maailmassa vallitsi järjestys
kukin tiesi paikkansa
lapset olivat pieniä
aikuiset varmoja
vanhukset harmaita ja kumaraisia
ja minä olin nuori
juuri  minä olin se nuori

Sinä päivänä kapinoin
ja halusin keksiä vaihtoehdon
kunnes ymmärsin
että se olisi kovin ikävä
ja lopullinen

Aika on ikuinen ja paikallaan
elämä virtaa hitaasti muuttuen
eikä mikään ole niin kuin eilen

Tervehdin  peilikuvaani 
kampaan hiukseni ja hymyilen

Sain elämältä lahjaksi 
tämänkin päivän


       ***

Runotorstain 162. haaste: "Vaihtoehto"

25 kommenttia:

  1. Näkymättömyys ei onneksi ole lopullista.
    Tärkeintä on tulla näkyväksi itselleen.

    Tällaisia tuli mieleen, kun luin ajatuksia herättävää runoasi.

    VastaaPoista
  2. Hieno runo!

    Minulle tuli mieleen, etten minä nuoruutta kaipaa vaikka siinä oli paljon hyvää ja ihanaa, mutta myös niin paljon sekavaa - nyt on hyvin, tässä ja nyt.

    VastaaPoista
  3. Syvällinen, mietteitä herättävä runo

    VastaaPoista
  4. Niin - vanhenemiselle ei ole kuin yksi vaihtoehto.
    Aika käy eteenpäin ja sitä vain toivoo saavansa elonpäiviä lisää ja alkaa vuosien mittaan yhä paremmin ymmärtää niistä jokainen on lahja.

    VastaaPoista
  5. Sinä päivänä kun muutuin näkymättömäksi... -lause jäi askarruttamaan mieltäni, herätti kysymyksiä.

    Mitä silloin tapahtui? Ja tällainenkin: Muuttuvatko miehet näkymättömiksi, vai onko se vain meidän vanhenevien naisten ominaisuus?

    Minulle tuo ensimmäinen lause merkitsee sitä päivää, jolloin huomasin itse ensimmäisen kerran, että minut ohitetaan kuin minua ei olisikaan, sysätään sivuun kassan jonossa, kun äänenikin on käymässä kuulumattomaksi tuntemattomassa seurueessa.

    Ystäväni ja rakkaani näkevät sentään minut, olen piirtynyt heidän(kin vanheneviin silmiinsä) tutun muotoiseksi - ja toistaiseksi jaksan vielä pitää riittävän kovaa ääntä etteivät tuntemattomat aja suurilla maastureillaan tai isoilla ostoskärryillään vielä tyystin ylitseni.


    Täytyy lukea runo vielä kerran läpi, se avautuu minulle hitaasti, saa mielen askaroimaan. Kiitos.

    VastaaPoista
  6. Susu, näkymättömyys voi olla myös turvapaikka :)
    Inkivääri, ihan totta. Vain yhtä voisin salaa kaivata: nuoren aikaperspektiiviä.

    Ilona, uskon että itsekukin näitä joskus miettii.

    Aimarii, eikö tunnukin hullulta 'tappaa aikaa';) Tämä päivä on arvokas aarre.

    Tiina, ehkä runoni on tiivistelmä vanhenemisen tunnoista. Vähitellen, varkain tapahtuu asioita. Oivaltaminen voi tapahtua leimahduksena. Kun on tottumut olemaan sievä. Tottunut siihen, että katseella seurataan missä kuljetkin. Jos tuo on tärkeää, voi isku olla ankara.
    - Niitäkin on, jotka ovat kokeeet kiusallisena katseet, puheista puhumattakaan. Vanheneminen on vapauttavaa.
    - Jotkut eivät anna periksi.Totisesti on tarjolla keinoja, joilla aikaa yritetään huijata.
    -Tiedätkin tärkeimmän Tiina. Ystäville ja rakkaille et koskaan ole näkymätön.

    VastaaPoista
  7. Todella koskettava, ajatuksia ja muistoja herättävä runo.

    VastaaPoista
  8. Kaunis ja elämänmyönteinen runo.
    Pidin kovasti. Ääneen luettuna se soljui kuin elämä - hitaasti kohti uutta päivää.

    VastaaPoista
  9. Mummeli, kiitos.
    Arleena, kauniisti muotoilet.
    Helanes, juuri niin. Hyvien hankeiden vuoksi kannattaakin aina astua esiin. Sen sijaan katu-uskottavuudella ei ole vanhana niin paljon väliä ...

    VastaaPoista
  10. Helanesin hyväntahtoinen ja kannustava kommentti jäi mieleen pyörimään. Ehkä se olikin runoa seuraavan keskustelun innoittama? Sillä runossani tuo 'näkymättömyys' on vain toteamus omasta havainnosta, joskus kauan sitten, nuorena keski-ikäisenä. Ehkä mies ei tule ajatelleeksi, että kysymys on hänestä. Juuri hänen silmänsä valitsevat kohteet, joita seuraavat. Ihan vaistomaisesti.

    En oikein osaa kuvitella, miten mies kokee vanhenemisensa. Vaikea uskoa, että hän muuttuisi näkymättömäksi.'Harmaiden ohimoiden charmi' , - mainitaanko sitä naisten yhteydessä?

    Mutta yhteistä varmaan niin miehelle kuin naiselle on sen asian oivaltaminen, joskus, että elämä virtaa eteenpäin ilman vaihtoehtoja.

    VastaaPoista
  11. Seestynyttä ja sujuvaa tekstiä. Sitä ehkä voisi avata enemmän, mitä oli kapina, jossa oli noin ehdoton vaihtoehto. Toisaalta sen avaaminen saattaisi edellyttää seestyneisyydestä luopumista ja näkökulma tavallaan muuttuisi. Noin se on ehyt.

    VastaaPoista
  12. Minä jatkan vielä tuosta ikääntymisen tuomasta näkymättömyydestä.

    Minua ei harmita menetetty kukkeus, tai kauneus, joka liittyy nuoruuteen. Ei se, että perääni ei enää katsota. Minä taidan olla niitä, jotka olivat vain kiusaantuneita liiasta huomiosta.

    Mutta mikä minua harmittaa on kun kohtaan nuoruutta, ihmisen, joka ikäänkuin huitaisee minut ajatuksistaan, tieltään, vain siksi että olen vanhempi kuin hän. Siksi että näytän ikäiseltäni.

    En tiedä muistaako Marjattah kun kirjoitin kerran seisseeni Kuutsemäen laskettelukeskuksen kahvilan jonossa kun joukko kolmekymppisiä miehiä kylmän rauhallisesti tunki eteeni. Minä avasin suuni ja kysyin, että oliko heidän mielestään heidän käytöksensä korrektia.

    Ja miehet säpsähtivät. Oli kuin pylväs tai seinävierus olisi alkanut puhua. He tuijottivat ihmeissään että herranjumala, täti puhuu! Hieman se heitä nauratti, hieman ärsyttikin. Ei tätien pidä puhua, he ovat näkymättömiä ja sulautuvat seinätapettiin ja pitävät suunsa kiinni, tuntuivat pojat ajattelevan.

    En tiedä pitääkö käytännön tasolla paikkansa että itämaisissa kulttuureissa kunnioitetaan ikää ja sen tuomaa tietoa? Vai onko sekin vain myytti.

    Mutta välillä tuntuu, että länsimaissa ikä ja sen tuomat merkit ulkonäköön eivät ole nuorien mielestä kuin merkki siitä että ihmisen parhain käyttöpäivä on mennyt umpeen.

    Ettei ihminen enää ole tärkeä, huomioon otettava. Jossain vaiheessa ikääntyvistä ihmisistä tulee nuorten mielestä kalkkiksia ja kaikki mitä kalkkiksen suusta tulee on vain hapatusta tai turhaa jorinaa.

    Ja tämä näkyy monesti niin työelämässä kuin ihan jokapäiväisessä elämässä.

    Ja se harmittaa.

    Tuijottakoot miehet nuorten naisten perään, jos se tekee heidät onnellisiksi. Mutta pitäköön ihmiset-- niin nuoret kuin vanhat, niin naiset kuin miehet, niin tytöt kuin pojat -- korvansa auki kun kukkahattutäti avaa suunsa. Sillä kukkahattutäti tietää jo hieman mistä hän puhuu!

    VastaaPoista
  13. Pasanen, kiitos kommentista, joka sai minut tuumimaan, että joku voisi hyvinkin nähdä rivien välissä dramaattisia tapahtumia. 'Lopullinen' on ankara sana.
    Tämä runo yrittää kertoa kuitenkin vain mielen liikkeistä. -Toki nuori tietää vanhenevansa, mutta ei oikeasti sisäistä sitä. Kunnes... Se on aika hurjaa.

    Tiina, muistan kyllä kertomuksesi, ja nytkin on kuvauksesi riemastuttava. Itse asiassa on hyvin vaikea kuvitella, etä noin temperamenttinen 'täti' milloinkaan sulautuisi tapettiin. (Sitäpaitsi, olet vielä varsin nuori, jos vertailee...)

    Palaan vielä ensimmäiseen kommenttiisi: "Ystäväni ja rakkaani näkevät sentään minut, olen piirtynyt heidän(kin vanheneviin silmiinsä) tutun muotoiseksi"
    - Heidänkin vanheneviin silmiinsä! Juuri niin. Tiedätkö, kauan sitten kun aavistin ensimmäiset vanhenemisen merkit, luulin että se oli henkilökohtainen onnettomuus. Näin unia, joissa ystäväni valittelivat, miten kovasti olin vanhentunut. Kunnes ymmärsin. Juuri tuon.

    VastaaPoista
  14. Tämä on hieno ja mielenkiintoinen runo. Tuntuu, että pitää palata uudelleen ja uudelleen lukemaan rivejä alusta alkaen.

    VastaaPoista
  15. Mahtava, upea runo!

    -----------------------

    Kun tätä residenssi-jutskaa on minulta niin monasti
    kysytty ja tiedusteltu ajan oloon, niin laitanpa tämän
    linkin kommenttina kaikille tiedoksi:
    ARKTISET taiteilijaresidenssit!

    Ole hyvä, trew, Harmaasusi™

    VastaaPoista
  16. Kiitos runosta, hinoin piirroin kuvatusta tutusta tunteesta.

    VastaaPoista
  17. Kiitos Jl- runo on runo, vaikka aihe saattaa vielä olla sinulle kaukainen...
    Harmaasusi, hämilläni tunnustan, että lausuntosi ilahduttaa kovasti.
    Apo, hymyillään :)

    VastaaPoista
  18. Muutos on jatkuvaa tosin sekinmuuttuu kaiken aikaa.

    VastaaPoista
  19. Hieno runo, paljon ajatuksia aikaan saava, kuten kommenteistakin sen huomaa :).
    Ja kaunis loppu: "Sain elämältä lahjaksi tämän päivän". Aivan.
    Kiitos myös vierailusta "blogin raakileessani".

    VastaaPoista
  20. Isopeikko sen varmaan tietää :)
    Eve, kiitos vastavierailusta. Raakileita me kaikki...

    VastaaPoista
  21. Kerrassaan upea runo!
    Koko blogin vaihto toiselle myös ihastutti. Virkistävä vaihtoehto.

    VastaaPoista
  22. Anna, kiitos. Kiva että löysit toiseen blogiin. Sinne voi joutua vahingossakin, jos on sukkela hiiri :)

    VastaaPoista
  23. Komea runo. Rehellinen, kaunis, seestynyt.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?