tiistai 7. syyskuuta 2010

Uneton Mussalossa



Öisin kellot näyttävät pysähtyvän. Hyvin nukahdettuani herään parin kolmen tunnin päästä, ja alan käännellä tyynyä. Minun ikäiselläni ei tietenkään olisi syytä valittaa, jos aika tuntuu joskus pitkältä. Siristelen silmiäni mielestäni puolen tunnin välein, ja viisari on liikahtanut viisi minuuttia edellisestä tarkistuksesta.

Muutakaan valituksen aihetta en löydä, sillä mikään kipu tai kolotus ei pidä minua valveilla. Viaton en toki enää ole, mutta lääkitys on kohdallaan. Pääni tapahtumat minua valvottavat. Yritän laskea sormiani, varpaitani, hengitystäni, vaan kohta huomaan taas seuraavani ajatuspolkujani virkeänä, silmät auki pimeässä. Mieleni kirjoittaa, runoilee tai piirtää, muovaa savea, sommittelee puutarhaa. Ideat virtaavat esteettömästi, ja löydän uusia ratkaisuja. Odotan kärsimättömänä aamua, jolloin voin jatkaa keskeneräistä hankettani, josta en edes illan tullen malttaisi erota.

Nousen sitten ylös ja hiivin toiseen huoneeseen, etten herättäisi Miestä. Päätän tehdä yöstä mahdollisimman siedettävän. Ehkä otan lasillisen viiniä, se voisi nukuttaa. Vai olisiko parempi keittää teetä? Avaan yöklassisen ja valitsen kirjan lukemisiksi.  Joskus käy niin onnellisesti, että herään parin tunnin päästä kuuluttajan hyvänhuomenentoivotukseen, silmälasit nenällä ja kirja lattialla. Mutta useammin hyvä kirja tai musiikki virkistää, ei nukuta.

Onneksi on myös rauhallisia kausia, jolloin nukun aamuun asti. Rauhallisia, tavallisia kausia. Heräilen parin tunnin välein, mutta nukahdan samantien. Näen unia koulusta, missä oppilaat karkailevat luokasta, koska en keksi heille mitään tekemistä. Herääminen tuntuu mukavalta. Mihinkähän ryhtyisin? Edellinen projekti on valmistunut, eikä uusi ole lähtenyt liikkeelle.

ET-lehdessä ( 1.9.10) osui silmiini Sanna Höglundin artikkeli keskustelusta runoilija Rakel Liehun kanssa. Näitä jäin miettimään:
"-  Elääköhän hänessä kaksi todellisuutta limittäin? Tavallinen ja runojen valtakunta?
 -  Kyllä, minulla on kaksi todellisuutta. Mutta eikö meillä kaikilla ole, hän vastaa."
"- Odotan jatkuvasti, milloin pääsen tuohon toiseen maailmaan. Se on merkittävämpi. Olen  siellä kirjoittaessani, mutta en voi olla siellä jatkuvasti.
- Luovuus on kuin voimakasta myrkkyä. Jos joisin sitä koko ajan, en kestäisi."


***

Täällä tunnustan, mikä parhaillaan valvottaa: K50

12 kommenttia:

  1. Reunahuomautus:
    Unettomuuteni alkoi tasan kahdeksan vuotta sitten kun jätin työelämän. Jätin päättäväisesti myös hormonikorvaushoidon silloin. Ennen niin hyvät unenlahjani eivät ole sen koommin palanneet. Hyvänäkin yönä heräilen parin tunnin välein, ja monasti uni jää 4 tuntiin. Toisinaan uni ei tule ollenkaan.

    Olisi mukava kuulla kokemuksia ja hyviä vinkkejä.

    VastaaPoista
  2. Minun unenlahjani katosivat kauan sitten vanhempien lasten murrosiän melskeissä, huolet pitivät hereillä. Sen jälkeen unet ovat olleet jatkuvasti katkonaiset, vaikka eivät niin katkolla kuin silloin. Se, että olen kotona töissä on ollut onni - ei ole tullut paineita nukahtamisesta.

    Yritän elää luonnonrytmin mukaan, koska oma sisäinen rytmini selvästi toimii sen mukaan. Kesällä tarvitsen unta tunninpari vähemmän kuin talvella, jaksan vaikken nuku 'ohjearvojen' mukaan. Päivien lyhetessä unentarpeeni lisääntyy ja keskellä talvea nukun eniten.

    Unensaantionkelmiin minulla on pari konstia - mantralla pään tyhjentäminen tai tylsä kirja, siis sellainen todella tylsä kirja. Illalla laitan koneen kiinni viimeistään kymmeneltä, selvästi minun ei kannata mennä suoraan sänkyyn koneelta. En tiedä onko se tuo lähellä oleva valo vai vain intensiivinen tekeminen - ei tarvitse olla netissä, vaikkapa kuvien käsittely tekee saman.

    Tulipa mieleen lähellä olevasta valosta, että uneni on myös valolle herkkä, pimennän makkarin myös kesällä, muuten saan odotella unta paljon kauemmin.

    Tekisi mieli olla juomatta illalla, ettei tarvitsisi vessareissuja tehdä yöllä, mutta muut syyt vaativat juomaan, on siis koetettava löytää konsteja, joilla saa unenpäästä kiinni.

    Niin ja kuuhullukin olen - voin tarkistaa uneni laadusta täyden kuun tulon. On vaan niin, että usein silloin, kun se täysi kuu jo on nukun sitten kuin tukki - parikolme edeltävää yötä valvottavat:)

    Pitäisiköhän kirjoittaa aiheesta kirja, juttua näyttäisi riittävän - kahviahan en myöskään juo silloin, kun alan oikeasti kärsimään niistä pätkäunista eli jos se jatkuu oikein kauan, kuten välillä käy kaikista tempuista huolimati:) Joops, täytyy käydä kurkkimassa muittenkin kokemuksia.

    VastaaPoista
  3. Huh, tuli virheilmoitus, kun olin lähettänyt tuon eikä paluunuolta, mutta se on näköjään tullut perille, en nyt uskalla sanoa onneksi vaikka mulle kyllä onneksi;)

    VastaaPoista
  4. Inkivääri, onneksi onnistui :)Taitaa vissiin hyvät unenlahjat kuulua nuoruuteen. Konsteja olet sinäkin saanut opetella. Tylsä kirja saattaa toimia joskus. Mullahan ei ole nukahtamisvaikeuksia, rauhallisen illan jälkeen se yleensä onnistuu. Ongelmana on herääminen kesken unien. Odotankin kirjaasi :)

    VastaaPoista
  5. kOvin tutun tuntuista kirjoitit. Minulle kävi samoin - työelämästä siirtyessäni vapaalle ja hormonit jätettyäni kunnon yöunet ovat haihtuneet. Nukahdan helposti, mutta parin tunnin päästä herään ja sen jälkeen uni on pätkittäistä, enkä ole hyvää konstia koko yön uneen löytänyt. Tosin en ole päivälläkään väsynyt, joten uni kait riittää, mutta valvominen on joskus pirullisen kiusallista.
    Koetan kyllä huijata unen sieppaajaa runoilemalla mielessäni. Usein käy niin, että muokkaan mielessäni muutamia säkeitä. Unohdan helposti osan niistä, tai koko ajatuksen ja kun koetan pinnistellä niitä/sitä takaisin, uni saattaa viedä minut mukaansa. Joskus syntyy kuitenkin mielestäni niin hyvä runo, joka on pakko nousta kirjoittamaan paperille. Silloin luovutan ja aloitan uuden päivän, olkoon kello kaksi tai kolme tai jotain muuta.

    VastaaPoista
  6. Aimarii, onpa lohtuisaa saada kohtalotoveri. Juuri noin se menee. Ja tosiaan, en minäkään ole päivällä erityisen väsynyt. En nuku päiväunia. Olen päättänyt, etten ota stressiä, (enkä unilääkkeitä) koska aamulla ei tarvi mennä töihin.

    Runot ne valvottaakin...;) Paitsi semmoiset kuin ' oli ennen onnimanni...'

    VastaaPoista
  7. Minä nukun nykyään kauheasti, 11-12 tuntia vuorokaudessa, jos nukun 9-10 tuntia yössä, pitäisi ottaa päikkärit.

    Siirrän arki- ja varsinkin luomisajatukset syrjään ja menen "vieraaseen paikkaan", jossa olen luonut kylän, rakennuksia, eläimiä, maisemaa, hedelmäpuita, peltoa ja taputan lehmää ja puhun hevoselle. En koskaan pääse tämän pidemmälle, viimeistään ennen tiskausta olen unessa. Joo, siis tietenkin siellä kokataankin.

    Aamu on parasta luomisaikaa. Kun pyörittelee muutaman tunnin sitä rataa, kerkiää iltaan mennessä jo väsähtää hommaan ja kaivata rauhaa.

    VastaaPoista
  8. Aiai Seija, voisin olla kateellinen unenlahjollesi. Kumpa osaisinkin ohjailla mielikuvia... Yritän kyllä, mutta yhtäkkiä ratkon uusimman hankkeeni pulmia.

    Samaa mieltä: aamu on paras. (Siitä kirjoitinkin äskettäin.) Illalla on myös mukava rentoutua, ja nukahtaminenkin onnistuu. Mutta sitten, suden hetkellä olen yhtäkkiä aivan hereillä...

    VastaaPoista
  9. Täällä toinen kohtalotoveri - nukkumisesi/nukkumattomuutesi on kovin tutun tuntuista, ja vielä samoista syistäkin. Tosin olen työssä kotona, en vielä eläkkeellä, mutta ei tarvitse niin nuukasti aikoja passata. Ja hormoonitkaan ei enää hyrrää...

    Inki tässä jo kertoikin hyvästä keinosta nukahtaa - oikein tylsä kirja! Minullekin se toimii hyvin. kirjan ei edes tartte olla koovin tylsä, kunhan vain on proosaa eikä mitään jännää dekkaria.

    Joudun tosin aamuyöstä käymään parikin kertaa vessassa ja sitten on vaikea nukahtaa uudelleen - ajatukset on jotenkin eniten luovia juuri aamuyöstä! Minulla onkin aina pikkuinen lehtiö ja kynä sängyn vieressä, johon voin ideat kirjoittaa ylös, sillä aamulla en kai muuten muistaisi mitä loistoideoita olen yöllä saanut :-)

    Siispä me vanhat yökyöpelit olemme varmaankin luovia persoonallisuuksia, vai mitäs luulette??

    VastaaPoista
  10. Sylvia, uneton Torslandassa! Jospa antaisimme periksi, ja tekisimme pitkät yömme mukaviksi. Jos luova kohtaus valvottaa, on paras karata sängystä kieriskelemästä, ja kirjoittaa muistiin mikä mielessä pyörii. Minustakin yölliset ideat ovat mitä parhaita. Jos ne rupeavat virtailemaan, on unta turha odottaa.
    Joskus, yllättäen, saamme kuin lahjaksi kunnon unet.

    VastaaPoista
  11. Voi, voi, miten tuttua. Minullekin tulee kirjoitusvimma usein yöllä (klo 3). Minun on pakko herätä kirjoittamaan mietteet ylös, muuten ne ovat aamulla kadonneet kuin tuhka tuuleen. Mukavaa, jos seuraavana päivänä ei ole aikaisin menoja, niin voi yrittää vielä nukahtamista.

    VastaaPoista
  12. Vallaton, yö kuluukin rattoisammin kirjoitellen kuin kärvistellen.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?