perjantai 10. syyskuuta 2010

Vetovoima


Aina kun taas kerran pudotan lusikan, kynän, silmälasit lattialle, ja syvään huokaisten syvään kumarrun tukevan massuni yli sen poimimaan,  muistan erään vastahakoisen tutustumiseni maan vetovoimaan.

-Raaps raaps raaps. Ateneumin piirustusluokassa, hiljaisuuden vallitessa hion hiiliviivaa korkean piirustustelineeni ääressä, kuten muutkin kurssitoverini. Alastonmalli palaa tauoltansa, ja kohdistaa tarkasti jalkansa korokkeelle piirrettyjen liituviivojen mukaisesti. Vilkaisen kelloa. Kolmas tunti neljästä on menossa. Opettaja, kunnioitettu Taiteilija, tekee kierroksensa, ja poistuu taas. Turhautuneena pyyhin pois huolellisesti varjostetut kasvot, sillä päätä on siirrettävä hiukan vasemmalle. - Liike, huomaa liike, älä koristele detaljeja.
-Plik, sanoo hiilenpala pudotessaan lattialle, ja katkeaa kahdeksi. Piirustustelineen kourussa on jo runsaasti pieniä hiilenpalasia. Puhisten kumarrun, taas kerran, valtavan massuni yli poimimaan mustat murenet. Olen raskaana, viimeisilläni, ja huone pyörii silmissäni hetken aikaa. -Raaps , raaps, -plik.

Lasten varttuessa en paljon ehtinyt murehtia maan vetovoimaa. Pärjäsin sille, vaikka se yritti parhaansa. Legopalikat, neppisautot ja parittomat sukat noukittiin sukkelasti, kepein askelin lattialta paikoilleen, milloin antoi aihetta.

Vielä en anna periksi, vaikka maa jo lempeästi vetää suuupieliäni, leukaani ja silmäkulmiani alaspäin, muistuttaen haluavansa minut kerran kokonaan. Ottakoon omansa kun aika koittaa, sillä sehän on vain materiaa. Maa ei voi vangita sieluani. Se lentää vapaana ja ikinuorena.

***
Ajatukset vieritti liikkeelle Pakinaperjantain 198. haaste: Vetovoima


Noudatin Furensicin ohjetta ja yritin seistä päälläni. Nuorruin tyrmistyttävästi, ja aloin piirtää tikku-ukkoja.
Tulos on nähtävissä Niksiblogissa K50.

18 kommenttia:

  1. Sellaista vetovoimaa minäkin tunne juuri nyt. Se on väistämätöntä.
    Hauska näkökulma sinulla vetovoimaan.

    VastaaPoista
  2. Arleena, otetaan vaan rohkeasti ja uteliaina vastaan uusi elämänvaihe :)

    VastaaPoista
  3. Tämä toi hymyn peikolle. Ajatukset ovat niin... hmm... kokonaisia.

    VastaaPoista
  4. Isopeikko, hauskasti määrittelet :)
    Eikös kirjoittaminen ole kuin muovailua? Keräillään sinkoilevat ajatukset. Tuosta pois ja tähän lisää. Kunnes kappale on kokonainen?

    VastaaPoista
  5. Päivä päivältä lähestyypi maa, sanoi joku sanaseppo, mutta periksi ei anneta.
    Pakinoit mukavasti vetovoimasta.

    VastaaPoista
  6. Ihanaa vetovoimapohdintaa. Ihan kaikkea kertomaasi en ole tullut (vielä?) ajatelleeksikaan...

    VastaaPoista
  7. Auttaisikohan päälläseisonta tuohon naaman valumiseen alaspäin?

    VastaaPoista
  8. Aimarii, puutarhurit ei maata pelkää ;)
    Jl, ekä tarvitsekaan ajatella. En minäkään siellä piirustusluokassa tämmösiä :)
    Furensic, hyvä vinkki! Voisi parantaa myös aivoverenkiertoa. Tartteekin ruveta harjoittelemaan, ennen osasin.

    VastaaPoista
  9. Hymyilevä eläkeläinen13. syyskuuta 2010 klo 11.53

    Jepulis, se on siis maan vetovoima, joka nykyään tekee kumartumisen niin hankalaksi. Minä oikein säikähdin ja epäilin jo vanhentumista.

    Selvähän tämä on kuin pläkki. Samaa lajia on maan vetovoima kuin saastuminen ja ilmaston lämpeneminen. Ei sitä maan vetovoimaan ennen ollut eikä tuntenut. Jotain muuta vetovoimaa sen sijaan...

    VastaaPoista
  10. Totta turiset, hymyilevä! Ei ollut ennen, ei.

    VastaaPoista
  11. Hyvä idea tuo päällään seisominen, letkeästi liikkui tikku-ukon lantio. Kai siksi että sillä ei ole paljoa massaa maan vedettäväksi =)

    VastaaPoista
  12. Hyväntuulen tuova pakina!
    Ja tuo niksiblogihan vasta mainio onkin, täytyypä tutustua oikein kunnolla paremmalla ajalla.
    Kunhan ensin harjoittelen riittävän kauan päälläseisontaa.
    Onkos sinulla muuten niksiä miten oppisi laulamaan, sekin taito piirtämisen ohella puuttuu.

    VastaaPoista
  13. Demetrius, sinulta varmaan sujuisi :)
    Mk, jospa se päälläseisominen laulattaisi?
    -Minä tosin en osaa ollenkaan laulaa. Siitä harmistuneena rupesin soittamaan huilua, mikä on yhtä kivaa.

    VastaaPoista
  14. Kiitos, ja melkein tosikin, Una :)

    VastaaPoista
  15. Onpa upeaa pohdintaa. Etenkin viimeinen kappale kosketti henkilökohtaisesti. Vielä en anna periksi...

    VastaaPoista
  16. Vallaton, eikö totta, hymyileminenkin on mitä parhainta kasvojenkohotusta :)

    VastaaPoista
  17. No jopas. Uusi 'Mieletön malli' kehystää tietenkin piirustuksetkin. Alunperin tarkoitin toisin, piirustukset ikäänkuin suoraan kirjoitupaperille. Kieltämättä kehystäminen on kuvalle eduksi, joten mikäpä siinä.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?