Hiukan ylivalottunut kuva kertoo herkästä hetkestä. Ryhmä nuoria kadetteja laulaa äidilleni, jonka satavuotispäiviä tuossa vietettiin pian viisi vuotta sitten. Miten mieluisaa, että pojanpojanpoika kantaa nyt perinteikästä univormua. Äidin valkoiset hiukset hohtavat valoa. Mitä hän miettiikään, ja muistaa? Tänään on myöhäistä kysyä.
Itsenäisyyspäivä lähestyy, ja silloin tuo kadettien komea juhlapuku saa taas huomiota ja ihailua lehdissä, televisiossa, netissä. Usein toimittaja myös muistuttaa, kuka asun on piirtänyt.
Tiedätkö sinä, kuka suunnitteli Suomen kadetin juhlaunivormun?
Jos arvelet tietäväsi, käy kuitenkin lukemassa juttu:
juhlaunivormusta .
Motto:
Ehkä ei ole niin tärkeää kertoa, kuka puvun suunnitteli.
Tärkeämpää on olla levittämättä tarkistamatonta tietoa.
Sata vuotta on aika paljon...
VastaaPoistaJa kuka olisi uskonut, että vietettiin vielä 103-vuotispäivät!
VastaaPoistaLuulen, että nuorille kadeteille, jotka olivat laulamassa juhlapukunsa suunnittelijan vaimon 100-vuotisjuhlissa, tilaisuus ei ollut aivan merkityksetön, mikäli tiesivät totuuden pukunsa historiasta.
VastaaPoistaKiitos tästä tiedosta! Oikeudenmukaisuus saisi kyllä toteutua. Saat olla ylpeä isästäsi. Puku on klassikko sanan parhaimmissa merkityksissä. Ihailen.
VastaaPoistaÄitisi satavuotisjuhla ansaitsee parhaimman laulun, kadettien suusta, juhla-asuissaan.
Vallaton, täytyykin tarkistaa veljenpojanpojalta, oliko siitä puhetta. Uskoisin. Keskityin niin Äidin pärjäämiseen tuossa juhlassa (vointi oli huono, vaikka hän kätki sen urhoollisesti).
VastaaPoistaLastu, leviäisipä oikea tieto yhtä helposti kuin väärä. Kiitos lämpimistä sanoista!