Lapsuuden hämärästä

Syntymäpäivät elokuussa (vuokra-)kesähuvilalla Mankalassa.
Kirjoittaja, 10-vuotias, häämöttää oikeassa reunassa kukka hiuksissaan.

Sain muisteluhaasteen kahdelta taholta, Liisalta ja Tiinalta. Kysymykset jäivät alitajuntaan uinumaan, ja yhtäkkiä huomaan miten unohdettuja asioita alkaa ponnahdella pintaan:

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen «Mikä sinusta tulee isona?»
Luultavasti sellaista kyseltiin 40-50-luvulla vain pojilta. En muista ollenkaan. Siitä huolimatta minua kannustettiin kotona kaikkeen, mihin osoitin taipumusta tai kiinnostusta. Kertovat, että leikin opettajaa toisinaan. Ehkä muistankin miten yritin kärsivällisesti opettaa Aku Ankan piirtämistä oppilailleni. Tai sitten olen kuullut sen lapsuudentoveriltani.

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
Näen selvästi ensimmäisen sarjakuvani. Luonnostelin sitä äsken muistilapulle, ja yritin muistella nimeä: - Fer... Fernandel..? - Verraton Google! Nyt löysin Hufvudstadsbladetin takasivuilta yhä voimissaan hauskan hiljaisen hepun nimeltä Ferd'nand! Isä toi toimistosta joka päivä tuomisina sanomalehdestä leikatun Ferd'nand-stripin, jonka sain värittää puukynillä. Kyselin isältä neuvoa.  - Väritä ihan niinkuin haluat! No minähän väritin naamat sinisiksi. Ihmettelin miksei isä ollutkaan ihastunut tulokseen? Hiukan ontuen alkoi siis taiteilijan taival.
       Sitten tulikin Aku Ankka-lehti, ja se tilattiin kotiin. Aluksi se painettiin kaksivärisenä:- musta ja haaleanpunainen, sekä niiden sekoitukset. Lumous palautuu mieleen. Pikku Paha Hukka oli aivan hurmaava ja liikuttava, ja ihmettelin miten hän kuitenkin tykkäsi ilkeästä isästään.

3. Lempileikkejäsi?
Mehän osasimme leikkiä! Ei tarvittu aikuisia keksimään tekemistä. Karulla asvalttipihalla hypättiin narua ja 'barbia'. Läheisessä kauppapuutarhassa kiipeiltiin puihin ja piileskeltiin aikuisia. Viihdyin myös hyvin yksikseni, ja lähdin ankarasti kielletyille retkille kauas kaupungille varsin pienenä. Kotinurkilla kiersin lopuksi korttelin, ettei tarvitsisi valehdella äidille joka kysyi:- Missäs olet ollut?
       Kaikkein lumoavinta oli päästä joskus isoveljien ja muiden isompien kavereiden mukaan pelaamaan Vinkkiä tai Purkkia kesällä maalla iltahämärissä. Sellainen armo kohtasi joskus pikkusiskoa.

4. Parhaat synttärisi ja miksi?
Haalistunut kuva yllä todistaa, että synttäreitä on vietetty. Muistot yhdistyvät toisiinsa, sillä tärkeintä oli laulu, meidän perheen oma syntymäpäivälaulu, jolla amuisin herätettiin sankari. Laulu kajahtaa yhä kitaran säestyksellä, millon suku kokoontuu yhteen juhlanviettoon.

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
Luistelun aloitin nurmiksilla, kuten muutkin lapset. Kuva kertoo että sisua se vaati. Kun sitten isona tyttönä sain kaunoluistimet, tuntui luistelu melkein liiankin helpolta. Voi miten hauskaa oli kiertää kehää ja välillä kokeilla piruetteja Väiskin kentällä musiikin soidessa kaiuttimista! Muita lajeja välttelinkin lopun ikääni. (Ellei laskettelua aikuisena lasketa.)

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi ?
Idoli-sana ei oikein istu lapsuusmuistoihin. Olin jo perheenäiti kun Beatlesit alkoivat kiinnostaa, ennen kuin klassinen musiikki vei voiton.
     Äidin heleä koloratuurisopraano on lähtemätön jälki mielessäni. Äiti lauloi suomalaisia yksinlauluja omaksi ilokseen, yksin ollessaan, ja säesti itseään pianolla. Lastenkamariin kantautui: "Kas oksa värähtää..." ,"Miksi laulat lintuseni...","...Ma laulan, ma laulan, ma laulan. Sillä Luoja mun laulamaan loi..." Sitä ääntä varmaan olen aina tavoitellut. Kaikkea ei voi saada. En perinyt äitini ääntä, - siksi kai myöhemmin tartuin huiluun.
     Veljet soittivat kitaraa. Joskus sain luvan tulla poikien huoneeseen kuuntelemaan, jos lupasin istua hiljaa.”Oli Kolmisormi-Smythe, oli Reikärauta-Brown, ja tapahtumapaikkana oli Jacksonville Town. Oli neito, Mary-Lou, hän kaunis ol' ou ou! ..."Jalat naputtivat tahtia lattiaan, mistä alakerran täti sai aiheen valittaa. Minunkin oli vaikeaa olla pomppimatta tuolissa (,joka nykyisin on minulla pianotuolina).

7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?
Kirjoja toivoin ja sain. Tavarat eivät ole jääneet mieleen. Mutta lahjoihin liittyvät perherituaalit olivat lapsen mieltä kiehtovia. Joulupaketteihin kirjoitettiin runoja, jotka luettiin ääneen jokainen vuorollaan. Varhain aattopäivänä isä vetäytyi ruokasaliin runoilemaan, ja jännittävää rapinaa kuului oven takaa. Keskimmäisen veljen hervottoman hauskat runot  muistan, ja kirjoittamisen lahja hänellä onkin yhä hallussaan. Minäkin yritin parhaani.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?
Luultavasti olen tehnyt kaikkea mitä olen halunnut. Tai olen halunnut sitä, mitä olen voinut tehdä.
    Toisinaan olen murehtinut sitä, ettei minua pakotettu soittotunneille lapsena. Sen asian katuminen on myöhäistä, ja sitä paitsi aivan turhaa ajanhukkaa.

Yhdeksänvuotias luistelija Runeberginkentällä, Helsingissä

Näyttää siltä, että haastekapula on kiertänyt jo laajasti Blogistaniassa. Lähdin seurailemaan polkuja. Kuvan linkki näyttää minne asti pääsin. Nyt ojennan kapulan sinulle, lukija, joka vielä et ole sitä vastaanottanut. Ole hyvä: