Kiitos kommenteista, ilahduttivat kovasti! Nukesta kerronkin: äitini toi sen Ranskasta häämatkalta v.1926. Materiaali näyttäisi olevan guttaperkkaa. Kädet olivat hukassa, valmistin uudet massasta.
Piti ihan tarkastella nukkea lähemmin, että oletko tehnyt tuonkin. No, kommentista sitten huomasin nuken tarinan. Idea kokonaisuudessaan mainio. Noista Rudolf Koivun kuvista tulee ihan lapsuus mieleen.
Vallaton. Minunkin lapsuuden herkkua olivat nuo kuvat, ja myös kauhun aiheita :) Nukesta vielä: kerkisin tehdä nuo kädet vielä äitini eläessä, kun löysimme tuon nuken kaappisiivouksessa.
Tuo on niin totta miten kuvaat ideaa! Juuri tuolla lailla se käyttäytyy.
VastaaPoistaSiellä se jossain on piilossa ,se idea
VastaaPoistaJuuri noin idea käyttäytyy kuin runossasi kuvaat! R. Koivun kuvitukset on niin kauniita.
VastaaPoistaKuinka kaunis kuva, ja ajatus sadun ideassta. Runosi oli hekrullinen, tuolta hyvä idea tuntuu;)
VastaaPoistaVoi kuin ihana vastaus haasteeseen. Runosi sai hymyn huulille!
VastaaPoistaKäskien eivät ideat synny, ne vaativat inspiraatiota.
VastaaPoistaMukavasti runoiltu
oi, satuihin täytyy uskoa :)
VastaaPoistaIhana kuva ja ihastuttava runo. =)
VastaaPoistaTulin tänne. Luin. Katsoin.
VastaaPoistaHymy syttyi.
Kiitän.
Satuja on hyvä uskoa, ne ovat aina totta.
VastaaPoistaKiitos kommenteista, ilahduttivat kovasti!
VastaaPoistaNukesta kerronkin: äitini toi sen Ranskasta häämatkalta v.1926. Materiaali näyttäisi olevan guttaperkkaa. Kädet olivat hukassa, valmistin uudet massasta.
Piti ihan tarkastella nukkea lähemmin, että oletko tehnyt tuonkin. No, kommentista sitten huomasin nuken tarinan. Idea kokonaisuudessaan mainio. Noista Rudolf Koivun kuvista tulee ihan lapsuus mieleen.
VastaaPoistaVallaton. Minunkin lapsuuden herkkua olivat nuo kuvat, ja myös kauhun aiheita :)
VastaaPoistaNukesta vielä: kerkisin tehdä nuo kädet vielä äitini eläessä, kun löysimme tuon nuken kaappisiivouksessa.