Kuinka valmistan posliininuken 4

Hiominen, sehän tietysti on se nautittavin vaihe! Sitä en malttaisi lopettaa, koska aina voi jonkun yksityiskohdan viimeistellä vielä täydellisemmäksi. Vähitellen esineet alkavat lähestyä unelmaa, mutta eivät ihan vielä saavuta. Edessä on monen monta työvaihetta. Ja hyvä niin, sillä mikä olisi mieluisampaa kuin keskeneräinen hanke, jolla ei ole tilaajaa eikä kiirettä. Vain oma innostus.
     Nostin siis tänään onnistuneesta raakapoltosta (710°C) esineet, joiden joukossa tietenkin Tellervo käsineen ja jalkoineen. Laitoin ne lämpimään veteen likoamaan. Juuri tässä vaiheessa voi luoda haluamansa pinnan ja korjata vielä silmäluomet tai huulten kaaret. Tavoitteena on himmeä, tasainen iho, johon posliiniväri hyvin tarttuisi. Seuraava vaihe on kuivatus ja sitten poltto korkeammassa lämpötilassa.

Mittaan Tellervon  pään korkeuden, se on nyt 14,5cm. Aikuisnukesta aion tehdä lapsinukkeja pienemmän. Korkeamman polton jälkeen se on tätäkin pienempi, kuten viereisestä kuvasta voit päätellä. Siinä on aikaisemmin valmistettu lapsimalli, vierekkäin originaali (josta tein muotin) sekä lopullinen polttotulos 1190 asteessa, joka on juuri tämän posliinimassan vaatima lämpötila. (Harvinaisen alhainen mielestäni.)

Ennen työn aloittamista selailin kirjojani. Löytäisinkö vinkkejä, joita en ennestään hoksannut. Ja löysinhän minä. Olen kokeillut monenlaisia hiontatyynyjä ja vesihiontapapereita, mutta etsin yhä ratkaisua pienimpiin yksityiskohtiin. Voin kaivertaa hammaslääkärin työkaluillani ja veitsillä, mutta jälki jää karheaksi. Millä saisin silkkimäisen pinnan joka koloon?
     Suhtauduin ylenkatseellisesti löytämääni ohjeeseen, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Vedin siis käteeni kertakäyttökäsineen, sellaisen jota hammaslääkärit käyttävät, ja aloin sormineni hangata pintoja. Ja hämmästyin! Hienoa valkoista vaahtoa alkoi irrota pinnasta, ja kaikki pienet rosoisuudet katosivat. Toinen konsti kuuluu sukkahousutemppuihin: sukankaitaleella pääsee hyvin sormien väliin käsiksi. Ja oma oivallus on tämä: Kiedon sukkaa pumpulitikun päälle, ja pääsen käsiksi korviin, silmänurkkiin  ja sieraimiin.

Nyt on kaikki osaset huuhdeltu ja harjattu huolellisesti, ja ne saavat kuivua uunia varten. Kenties kokeilen johonkin sitä Chinamallia, eli lasitan ennen posliinivärejä.

Mainittu kirja on:  Messner, Porcelain Doll Design and Creation
Siitä löytyy ohjeet ostomuottien käyttöön nukenvalmistuksessa. Posliinivalusta alkaen löytyy tarkkoja kuvauksia työvaiheista. Arvelen että ohjekirjoista on eniten hyötyä sille, joka on jo harjoitellut itse. Joka alalla.