Jalkapohjaiset kasvit

Kasvit eivät ehkä ole jalankulkijoita, vaan vaeltavat toisin keinoin, eläinten, lintujen, veden ja tuulten matkassa, tai kulkuneuvojen salamatkustajina. Jalka-pohjaiset kasvinnimet viittaavat pikemmin ulkonäköön kuin  kulkutapaan. Joitakin muistui heti mieleeni, ja ne houkuttelivat minut etsimään lisää.

Sulokas, vaaleanpunainen  kissankäpälä, Antennaria dioicia, viihtyi puutarhassani taannoin, samoihin aikoihin kuin kissanikin siellä tepastelivat. Nyt ei näy enää kumpiakaan. Kissankäpälä haluaa mieluummin kukoistaa vapaana aurinkoisilla ahoilla.

Kurjenpolvia, Geranium,  löytyy  niin luonnosta kuin puutarhoista. Puutarhalajikkeita lienee satamäärin, minullakin kymmeniä. Polveileva kasvutapa yhdistää kaikkia, vaikka tuuhea lehvistö peittää kulmikkaat polvet.

Amerikanjalkalehti, Podophyllum peltatum,  ilmestyi kukkapenkkiini yllättäen, pyytämättä. Ihmettelin sitä outona rikkaruohona, kunnes löysin sille nimen. Liekö liftannut Amerikasta asti? Oudokki päätti myös jäädä asumaan ison pallotuijan varjoon, eikä se enää ottanut jalkoja alleen, sillä jälkeläisiäkin ilmaantui.

Sananjalka, Pteridium aquilinum, leviää varjoisissa metsissä. Miten komea nimi! Sen ovat muutamat kirjalliset piirit ja julkaisut ottaneetkin käyttöön. Jalka merkitsee myös jalustaa, mihin painava sana voi tukea. Perimätieto kertoo, että sananjalka saattaa kukkia juhannusyönä, ja ken sen kukan löytää, saa haltuunsa ihmeellisiä taikavoimia. Ja jos leikkasi varren tyvestä poikki, sai nähdä tulevan puolisonsa nimen tai nimikirjaimet. Näistä kirjaimista arvellaan kasvin nimen saaneen alkunsa.

Paksujalka, Pachypodium, nähdään taitavien viherpeukaloiden ikkunanlaudoilla. Myös tieteellinen nimi merkitsee paksua jalkaa (podium= jalka), ja nimitys on vallan osuva. Paksun, piikkisen varren päässä on pieni lehtitupsu, ja sydänkesällä voi nähdä sen kauniit kukat. Paksujalka kuuluu mehikasveihin, ja sitä tavataan Afrikan leveysasteilla  monenmuotoisina. Esimerkkinä norsunjalkakasvi, Pachypodium rosulatum.

Vuosien varrella on ikkunapuutarhassani kukkinut venuksenkenkä, Paphiopedilum. Suomenkielinen nimi viittaa selvästi kauneudenjumalattaren  suloisiin jalkoihin. Tieteellinen nimi tulee kreikan kielestä, Paphos-nimisestä kaupungista Kyproksella, ja pedilon merkitsee tohvelia. Venuksenkenkä kuuluu orkideoihin, ja silloin joudutaan jo ylemmäs jalkojen parista. Kreikan kielen sana orchis merkitsee kiveksiä. Nimenantaja tulkitsi juurimukuloiden muodon siten. Sen sijaan suomalaiset näkivät ne kämmeninä, ja siitä nimi kämmekkäkasvit, joita Suomessakin kasvaa monia.

Tutkimusretki käy haastavammaksi, kun etsitään jalkoja tieteellisistä nimistä. Herra Linnén laatimaa systeemiä yhä kunnioitamme. Kaksiosaiset nimet on muodostettu milloin kreikan, milloin latinan kielestä. Tai muokattu kreikan kielestä latinalaiseen asuun. Jalka on usein kadonnut tai muuttunut suomennoksessa.

Ensimmäisen löysin kukkapenkistäni. Jauhosavikka, Chenopodium album, on suomennettuna hanhenjalka. Chenopodium tulee kreikan sanasta chen ‘hanhi’ ja latinan podium ‘pieni jalka’ . Hyvällä tahdolla lehden muoto tuokin mieleen hanhen jalan. Muistan tämän, ja yritän helläkätisemmin siirtää sen kukkapenkistä kompostiin.

Vielä pahempaa on tulossa. Vuohenputki, Aegopodium podagraria, saa tarhurin näkemään punaista vihreän asemesta. Vaikka suomenkielisessä nimessä ei esiinny jalkaa, arvellaan nimen viittaavaan vuohen sorkkaan, joka tulee mieleen kaksiliuskaisista lehdyköistä. Tieteellinen nimi viittaa jalkaan (podium), mutta minkä jalka on kyseessä? Eräs julmannäköinen kuoriainen on nimeltään Aegus. Mene tiedä, onko kyseessä vain kaima, vai merkitseekö vuohenputken nimi kuoriaisenjalkoja?  Mutta lajimäärite podagraria on suomeksi kihti, tuttu, kurja jalkavaiva! Keskiajalla vuohenputkea arvatenkin viljeltiin lääkekasvina.

Löysin vielä runsaasti sudenkinttuja, jotka suomentaja on muuttanut milloin ketuiksi, milloin  kateiksi. Esimerkkinä ketunlieko,  Lycopodium selago. Latinan podium on yhdistetty kreikan suteen, lycos. Kansan keskuudessa ketunliekoa on käytetty oksetusaineena ja matorohtona. Lönnrot kirjoittaa: »On kovin ulostuttava, raastava, sisälliseen käytäntöön vaarallinen. Keitevesi ulkonaisesti käytetty kiitetään peräyttävän mustelmia ja ajettumia lankeamisesta ja loukkaamisesta.» Onpa myrkyllistä ketunliekoa käytetty myös syöpäläisten häätöön ja eläinten ihottumiin. Myrkky tunnetaan nimellä lycopodium.

Ehkä jatkan tutkimusta, mutta riittäköön tämä vastaukseksi pakinaperjantain 278. haasteeseen Jalkakirja.

Mahdollinen Käsikirja voisi ehkä keskittyä kämmeköihin, sinikämmeniin ja sormiliuskaisiin kasveihin. Myös sananjalka voisi esiintyä kirjassa toisella nimellään: kuolleenkoura. Nuoren sananjalan versot näyttävät juuri siltä.