Tietenkin kiinnostun, kun Blogistaniassa kohtaamani nimimerkki osoittautuu kirjailijaksi. Olen myös utelias uudenlaisesta omakustannusmahdollisuudesta, jota
BoD, Books on Demand edustaa.
Hain
SusuPetalin Valkoiset talot Suomalaisesta kirjakaupasta, ihan vanhanaikaisesti: Tilaus-tekstari-nouto. Tykkään kirjakaupoista, siellä voi näpeloidä ja haistella ja maistella. Ja jutella kirjoista, ellei ole kassajonoa. Kätevimmin
Valkoiset talot saa nettikaupoista, joiden linkkejä löytyy mm. SusuPetalin sivuilta.
Muutaman innostuneen arvostelun olen jo löytänyt. Olkoon tämä pikemminkin julkinen kommentti:
Askeettisen kaunis ulkoasu on ensimmäinen havainto uutukaisesta. Kirjoittajan käsialaa sekin.
Luin kirjan harvinaisen nopeasti; - tarkoittaa sitä, että hain sen yöpöydältä päiväsaikaankin seurakseni. SusuPetalin kerronta on luontevaa vailla kliseitä tai kikkaluja, se vie suoraan kuvattujen henkilöiden pään sisälle. Kirjoittaja ei kommentoi eikä moralisoi, mutta lukija kokee sarkasmin tai myötätunnon kuin ripauksen chiliä, ei liikaa eikä liian vähän.
Kirja vaikuttaa ensi näkemältä novellikokoelmalta, ja siksi on mukava panna merkille miten kirjailija sitoo niistä kokonaisuuden. Tämä tapahtuu taitavasti ja osoittelematta pienin viittauksin tilanteisiin tai henkilöihin, jotka aikaisemmin on kuvattu. Keskustapahtumaa kierretään ja kaarretaan, ja lukijakin saa nähdä sen ikään kuin ikkunasta. Varmaan moni minun laillani kuvittelee kirjan päättyvän suureen, ihmiset yhteen keräävään juhlaan. Tähän helppoon ratkaisuun kirjoittaja ei tyydy. Eihän tosielämässäkään ole yhteistä finaalia, jokaisella on omansa, joka muille on ehkä huomaamaton välikohtaus. Totisesti yllätyin viimeisellä sivulla!
