Lämmin kiitos Kepalle, kokoonkutsujalle ja järjestäjälle, sekä serkkusiskoille, jotka olivat paikalle kerääntyneet Espanjaa ja Portugalia myöten. Kemiön vehreissä maisemissa olo oli kuin ulkomailla, ja helteinen sää lisäsi vaikutelmaa. Oivallisen majatalon nimi oli Hostel Panget, ja sehän on melkein kuin Phuket!
Elämä on heittänyt meidät yhteen vanhuuden kynnyksellä. "Ympyrä sulkeutuu", sanoo Kepa. Ihmisiän jälkeen olemme taas aivan tuttuja. Voi mikä harha vanhuus onkaan! Se on vain naamio, joka valahtaa pois kun ihminen kohtaa ihmisen. Se, että nuori baarityttö nimitti meitä ihan herttaisesti vanhoiksi mummoiksi, ei loukannut, sillä mehän tiedämme. Vuodet, jotka häntä ja meitä erottavat, ovat kaikki meidän! Meissä on myös nuoruus, mutta nuori ei voi käsittää vanhuutta. Eikä tarvitsekaan.
Äitiemme dramaattiset elämäntarinat yhdistävät meitä, en ihmettelisi jos joku meistä vielä kirjoittasi kirjan. Nyt vietimme runsaan vuorokauden arjesta irrallaan, olimme tytönhupakoita ja Vanhoja Rouvia, ja ilo syntyi suunnittelematta, yllättäen. Jäimme ihmettelemään Kemiön ystävällisiä asukkaita, sillä Taalintehtaan torilta lähdettyämme kävelylle kohti Amos Andersonin residenssiä, hymyilivät kaikki vastaantulijat meille ;-)
Konferenssivieraat Pangetista Amos Andersonin huvilalla
