Ohhoh hellettä. Tästähän uneksin koko pitkän talven. Vaelsin äsken rantaan, missä odottaa kesken jäänyt risusavotta, mutta päätinkin käydä uimassa. Näin jaksoin palata ylämäkeä takaisin Vanhan Huvilan verannalle, missä on mukava kuunnella metsän ääniä ja sommitella runoja näppiksen ääressä.
Kokeilenkin haikuihini uutta asemointia, idea on varastettu G.J.Ramstedtin kokoelmasta "Japanilaisia haikuja". Tämmöisiä tunnelmia kuumana päivänä:
laiskasti loikkii
kasvimaata vilkaisten
piiloon rusakko
hiirenvirna kas
kukkineen ruusupensaan
on somistanut
tuoksuun havahdun
polun varrella avaa
jasmike kukat
älä hievahda
kaulustasi somistaa
sudenkorento
kuinka osasi
pirttiin mua seurata
sokea paarma
*******
5.7.09
En malta olla viittaamatta Hullukaalin blogiin. Juuri tänään löysin sieltä hurmaavia kuvia sudenkorennosta!
Toisenlainen asemointi muuttaa tunnelmaa mukavasti. :) Tosin onhan sanatkin jokaisessa haikussa omansa, erilaiset kuin aiemmissa.
VastaaPoistaJl, kiva että hyväksyt:-)Haikun pitäis olla ilmava, ja ladonta voisi sitä tukea.
VastaaPoistaOhhoh. Hyväksymiseen tai hylkäämiseen minulla ei sentään ole valtaa eikä haluakaan... :) Kunhan kommentoin silloin, kun siltä tuntuu.
VastaaPoistaMinä en ole ollenkaan haiku-guru, voin vain sanoa että tykkään! On tunnelmaa ja kesän tuntua ja marjattamaista menoa!
VastaaPoistaKovasti kiitän ja tykkään kommenteistä, Jl ja Sylvia. Ja itsekin meinaan ihan varottamatta, milloin siltä tuntuu ;)
VastaaPoistaKesäisiä haikuja. Pidän kovasti, etenkin kahdesta viimeisestä. Myös asemointi tosiaan irrottaa ajattelemaan jokaista säettä helpommin ja huolellisemmin.
VastaaPoistaKiitos Uuna. - Kerronkin lystikseni, miten nämä värssyt syntyivät:
VastaaPoista'laiskasti loikkii/ kasvimaata vilkaisten/piiloon rusakko'
Siinä helteessä laiskana lojuessani verannalla jänis ilmaantui näkökenttään muina miehinä löntystellen. Ja hiukan huolestuin vastaperustetusta kasvimaasta, joka jää aina moneksi päiväksi yksikseen.
'hiirenvirna kas/ kukkineen ruusupensaan/on somistanut' Hiirenvirnan kauneutta taas ihmettelen. Se olisi varmaan tavoiteltu, jos olisi harvinainen. Taaskin annan sen kukkia, ennenkuin hävitän. Tiedän kyllä, mikä ruusua muuten odottaa... Huomaa sanaleikki: puhunko ruusun vai virnan kukista? '
tuoksuun havahdun/ polun varrella avaa/ jasmike kukat' Aivan uuteen paikkaan oli jasmike vaivihkaa kasvanut, ja huomasin sen vasta kun kävelin mietteissäni tuoksupilven läpi. Sudenkorentokokemus lienee monelle tuttu. Onhan se kuin koru kauluksella luontokuvaajien suosikkiaihe.
'kuinka osasi/pirttiin mua seurata/ sokea paarma' Miehen kanssa syntyi neuvottelu: onko paarma oikeasti sokea, kun sitä niin olemme aina kutsuneet? ainakin se näyttää olevan virallinen nimi. Ja miten ne ilkiöt seuraa kaikkien hyttysverhojen läpi perässä sisään, inhokit!