keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Sielukkaat puut

                                                       tyhjän tontin puu
                                                               kätkee kumman tarinan
                                                                     jospa kuulisin!


Jos liikut Thonburissa päin, voit ehkä ihmetellä miksi Phrannok-tietä seuraava voimalinja tekee mutkan suuren puun kohdalla, ja jatkaa taas viivasuorana matkaansa kohti lauttarantaa. Ainakin 30 vuotta sitten tuo oli nähtävissä, ja edesmennyt thaimaantuntija Roger Welty mainiossa kirjassaan Thai Culture and Society voisi lyödä vetoa, että viritys on pysyvä.

Suomalainen saattaa hyvinkin ymmärtää tuon. Muistammehan esimerkiksi maansurun, kun myrsky kaatoi Helsingissä Lasipalatsin suuren salavan vuoden 2003 lopussa.
Ilta-sanomat 31.12.2003:
“Tuhannet surivat myrskyn kaatamaa puuta. Jätetäänkö kanto muistomerkiksi, veistetäänkö siitä taidetta vai istutetaanko paikalle uusi puu?”
Helsingin sanomat 13.9.2004:
“Lasipalatsin salava tarvitsee apua omista pistokkaistaan. Salavan perilliset kasvavat Meilahden arboretumissa.”
Helsingin sanomat 20.9.2004:
“Lasipalatsin salavasta tehdään voiveitsiä. Puupölykin otetaan talteen. ‘Voimaa on rungossa‘, sanoo Jukka Toivonen. Hän puhuu myrskyn tyrmäämästä Lasipalatsin salavasta. Sen rungon tanakin osa ja suuri määrä oksistoa vietiin Helsingin rakennusviraston käsityöpajaan, jota Toivonen johtaa.”
Tuhannet kävivät kantoa murehtimassa, ja kynttilöitä ilmestyi sen ympärille. Seuraavana kesänä kanto alkoi versoa, ja nyt yhä useampi puutarhamyymälä on lisännyt valikoimiinsa 'aidon Lasipalatsin salavan, Salix blanda'.
Ilmiselvästi me suomalaiset uskomme, että puulla on sielu!

Ote mainitun kirjan luvusta 'Animismi':
"Parikymmentä vuotta sitten sähköyhtiö Thonburissa halusi vetää voimalinjat Phrannok-tietä myöten kohti lauttalaitureita. Vanha, suuri puu oli suoran linjan tiellä, ja se olisi kaadettava. Tämä suunnitelma lietsoi koko naapuruston. Jokainen tiesi, että puussa majaili hyväntahtoinen henki, joka oli usein antanut oikeat numerot arpajaisiin. Paikalliset ihmiset olivat koristelleet puun sahraminkeltaisin nauhoin, ja tuoneet usein kynttilöitä ja suitsukkeita pikku alttarille.

Oli täysin mahdotonta hyväksyä ajatusta, että joku kaataisi puun pelkkien sähköjohtojen takia. Järjestettiin protesti. Lopputulos oli erittäin thaimaalainen.

Sähköyhtiö lähetti edustajat kertomaan, että linjat voitaisiin vetää puun ympäri. Silloin olisi pystytettävä kaksi tolppaa lisää, ja se ylittäisi talousarvion 40'000 bahtilla. Naapurusto kokosi voimansa ja keräsi rahat sähköyhtiölle. Ylimääräiset tolpat pystytettiin, voimalinjat tekivät kulman, ja puu pelastui.
En ole vieraillut Phrannokissa vuosiin, mutta voisin lyödä vetoa, että puu jatkaa oikeiden voittonumeroiden kertomista, kuten se on tehnyt sukupolvien ajan."
                                                                                                            (suomennos: mh)
Muistui mieleen Mikkelin Suuri Tammi.Yritin googlata tietoa sen myöhemmästä kohtalosta, ilman osumia. Joku lukijani ehkä tietää? Mikkelissä tosiaan siirrettiin monisatavuotias tammi uudisrakennuksen tieltä runsaat 20 vuotta sitten, ja lehdistö seurasi aikansa sen vaalimista uudessa kasvupaikassa. Hanke rohkaisi meitäkin istuttamaan uuteen puutarhaamme suuren tammen tuohon aikaan. Nyt kasvaa 20-vuotiaassa puutarhassamme 50-vuotias komea tammi. Siitä saa voimaa!

4 kommenttia:

  1. Hianoja tarinoita. Tää tykkää niistä.

    VastaaPoista
  2. Olisipa mulla Peikon korvat! Kuulisin enemmän.

    VastaaPoista
  3. Tääkin tykkää.
    Olen itse kasvattanut muutaman puun siemenestä - 20 vuotta sitten. Osa niistä puista on kohtalaisen kokoisia, osa pikkiriikkisiä. Puilla On sielu ja surettaa, että kukaan muu ei tunnu antavan kasvatuksilleni arvoa. Osan puista olen siirtänyt mökkitontille, merkannut paikat, kierrättänyt läheisiä ja näyttänyt, missä siirretyt puut (6 mantsuriansaarnia) sijaitsevat. Toivon, että minun elinaikanani niitten annettaisiin kasvaa rauhassa ja varottaisiin metsää harvennettaessa vahingoittamasta niitä. Lieneekö turha toivo se.

    VastaaPoista
  4. Mie annan arvoa, Vallaton! Meillä kummallakin, Miehellä ja minulla, on tunnesuhde tammeen. Istuttelemme sen terhoja ympäriinsä maalla. Monet on jo korkeita.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?