 |
| Hyvästit kesälaitumille! 8.10.2011 |
Silmäilin unohtunutta blogia, ajalta ennen Varamussaloa. Melkein näin olisin yhtä hyvin voinut kirjoittaa tänään:
4.10.2006 Lokakuun merkillisen lämpimät yöt herättävät haaveita. Olisihan se kasvihuoneilmiö puutarhurille ihanaa! Palmut, magnoliat, puksit ja bougainvilleat rehottaisivat huolta vailla pohjolassa. Mutta yksi puute ei korjaannu: valo! Aurinko näyttäytyessään jää matalalle puiden taakse.Halla ei ole vielä säikytellyt pikku kameliaani, mutta nuppujaan se ei tohdi aukaista lokakuun sumuisessa hämärässä. Pasuunakukat käyvät yhä kalpeammiksi ja oleanterin nuput lopettavat paisumisen. Talviunien aika on lähellä. Muhkea pasuunakukkaistutus matkusti eilen toiseen puutarhaan pitovaikeuksien takia.
Kokoelmani ei ole suuri mutta olosuhteisiin nähden ylärajalla. Ah, olisipa viileä viherhuone! Melkein kateellisena katselen uusien talojen upeita lasiulokkeita ja tunnen syvää närkästystä huomatessani niissä silkkikukkia jos sitäkään. Mutta pois ruikutus ja kademieli, huonomminkin voisi olla. Onhan meillä autotalli minne puoliso on rakentanut tukevan hyllyn ylös ikkunan ääreen. Muhkeimmat pasuunakukat mahtuvat sinne, tosin katkottuna. Savipajassa syntyy villikissoja viidakkotunnelmassa oleantereiden, agapanthusten ja passiflorapehkojen keskellä. Vain viileys erottaa tropiikista, työasuni on talvella toppatakki. (Välillä kasvit yllättää outo hellekausi, keramiikkauuni saa lämpötilan nousemaan jopa 30*C) Pimeään ulkovarastoon vien mukulat ja ruusut viettämään talvea syvässä koomassa.
Puutarhanhoito voisi olla helpompaakin. Miksi pitää haaveilla Madeiran puutarhoista sensijaan että keskittyisi tuttuihin ja turvallisiin pohjoisen puutarhakasveihin? Hyvä kysymys. Haasteita, haasteita! Kirveleviä pettymyksiä, huikeita onnistumisia.
Jos asuisin Madeiralla kasvattaisin varmaan kituliasta koivua ruukussa.
Puutarhointi on vaan niin hauskaa! Viimeinen lauseesi kituliaasta koivusta sai hymyn karehtimaan kasvoillani. Hih. Niinhän se menee, että aidan takana on muka aina vihreämpää.
VastaaPoistaMeillä torpalla kasvaa pari vanhaa tammea. Oravat ja linnut levittävät terhoja ympäriinsä tontille. Viimeksi kun laskin niin takapihalla tököttää kymmenkunta uutta tammenalkua. Mutta minäkö niitä siirtämään.... ehei. Kaikki pitää vääntää vaikeamman kautta: kerään terhoja, liottelen, istuttelen ruukkuihin ja odotan kasvun merkkejä, kun helpommalla pääsisi kaivamalla taimen ja istuttamalla sen haluamaansa paikkaan....
psst. edellisessä postauksessasi on uskomattoman upea punainen puu!!!
Kiirepakolainen, ilmiselvä viherhörhö sinäkin ;)
VastaaPoista-Muutens, ihan sama puu tässäkin postauksessa taustalla :I
Viiden vuoden takaa löydät ajatuksesi - ja kun istutat ne tähän syksyyn, tutulta tuntuvat yhä.
VastaaPoistaNäin elämä menee. Joskus haaveet myös toteutuvat. Syntyy uutta.
Itse olen hyvin, hyvin untuvikko monessa vaikka ikää on. Yhden uutuuden löysin tänä vuonna: keväällä istutin maa-artisokkia viisi ja nyt ne kukkivat komeasti. Mitähän mullan alta löytyy?
Lastu, veikeä kielikuva: "istutat ajatuksesi.."
VastaaPoistaUntuvikko ei vanhene koskaan :)