perjantai 24. heinäkuuta 2009

Vanha Huvila herää eloon

Viimein koitti yö, jolloin Helsinki-Vantaan kentälle laskeutuva kone toi mukanaan kallisarvoisen kuorman maapallon toiselta puolelta: Pojan perheen! Kahdeksan vuotta on lapsen elämässä pitkä aika, vaikka itse näen yhdellä silmäyksellä pienokaisen, joka täällä tepasteli vasta kävelemään oppineena. Nyt on mukana myös pikkusisko, joka ensimmäisen kerran näkee isänsä lapsuuden maiseman. Elämä ja ilo saapui Vanhalle Huvilalle!

***********


    huvila herää
        verannalle lehahtaa
            kaksi keijua

    valo hipaisee
        kultaisia hiuksia
            kesätuulessa

    ja yhtäkkiä
        näen päivänkakkarat
            sekä perhoset

    mandolan soinnut
        kuljettavat laulua
            järven selälle

    kahdeksan kesää
        ruusut ovat tuoksuneet
            ja odottaneet

        He ovat tulleet kaukaa.
        He ovat täällä tänään.

Runotorstain 135. haaste: "Parasta kesässä"

25 kommenttia:

  1. Sinulla on ollut pitkä aika odottaa. Tunnelma herkisti kauniisiin säkeisiin.
    Herkkä ja kaunis hetki!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Uuna, - näin tehdään SusuPetal :-)Olemme sentään itse vierailleet Kanadassa muutaman kerran, silti Huvilan odotus on ollut pitkä.

    VastaaPoista
  3. Kaunista ja tunnelmallista taas! Nauttikaa täysin siemauksin toisistanne ja Vanhan Huvilan uudesta elosta! Jo sen seinät varmaan on lasten ääniä kaivanneetkin!

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, että olette saaneet rakkaita luoksenne! Ja kirjoitat siitä niin kauniisti ;)

    VastaaPoista
  5. Samoin iloitsen minä teidän ja Vanhan Huvilan kanssa kohtaamisestanne; keijut osaavat katsoa maailmaa keijun silmin, ja silloin, hetken, näkee itsekin maailman tarkemmin.

    Kauniita kesäpäiviä!

    VastaaPoista
  6. Sylvia, Huvila oli jo menettämäisillään toivon....
    Jl, kiitos, joskus sallitaan ihmiselle ilon tuokioita.
    Tiina, juuri niin! Samoin kaunista kesää toivotan.

    VastaaPoista
  7. Toivotan onnellista kesää rakkaittesi kanssa! Runossa soi kauneus ja rakkaus. Ja voima ja ilo. Siihen on hyvä heittäytyä – vaikka juuri nyt itselläni on haikeuden hetki: tytär lentää huomenna vuodeksi Australiaan emmekä voi pitää läksiäisiä, koska perheessämme raivoaa norovirus. Virtuaaliset hei heit ja halaukset ovat vain käytössämme. Miten niihin saa mahtumaan kaiken sen rakkauden mitä tunnen. Ja piilotetun kaipuun sillä äidin osa on myös kätkeä luopumisen tuska – vai onko?

    Kesä jatkuu, kesä. Ja äidinrakkaus lapsiaan kohtaan.

    VastaaPoista
  8. Miten ihanaa, että sait niin rakkaita vieraita. Nauttikaa täysillä yhteisestä ajasta.

    VastaaPoista
  9. Kiitos Lastu. Voi mikä tilanne teillä, haikeaa.- Niin arvelen, äidit piilottavat luopumisen tuskan, ja päästävät irti vaikka sydämeen sattuu.Emmehän halua himmentää lähtemisen riemua. -Rakkaus mahtuu mainiosti jopa hymiöön :-). Toivotan tyttärelle antoisaa matkaa, ja sinulle virtuaalisia tervehdyksiä kaukomailta.

    Soili, mukavaa että kävit täällä :-) Kyllä nautimme.

    VastaaPoista
  10. Voih! Juuri tuollaisiin hetkiin nämä runot on alun perin varmaan tarkoitettukin, kertomaan ylitsepursuavia tunteita järjellisellä tavalla. Ne antavat kielen, jolla voi kuvata edes jotain!

    VastaaPoista
  11. Sinäpä sen sanot, Mm! Tunteet on siellä rivien välissä :-)

    VastaaPoista
  12. Tunnen tunteen. Meillekin tupsahtaa silloin tällöin pieniä keijuja tuoden auringon ja solisevan naurun.

    Runosi kuvasi kesän parasta jälleennäkemistä hienosti.

    VastaaPoista
  13. Niin Harmaasusi, oli!
    Arleena, onnellinen sinä :-)

    VastaaPoista
  14. Pitkä odotus täyttyi ja niin herkästi kesän kohokohdan kuvasit runoosi, että sydämessä läikähti ilo!

    VastaaPoista
  15. Kiitos Tuija! Mutta miksiköhän ilosta on vaikeampi kirjoittaa kuin surusta?

    VastaaPoista
  16. Podin runostasi, mutta Viimeinen säkeistö rikkoo kokonaisuuden. Vai kuulluuko se edes runoon tuo: "He ovat tulleet kaukaa. / He ovat täällä tänään." "...täällä tänään" tuo liikaa mieleen sen vanhan renkutuksen.

    VastaaPoista
  17. Kiitos Ilona kommentista, ja varsinkin kritiikille annan arvoa. Olet kyllä oikeassa, vaikka en tunne renkutusta vaikuttaa tuo fraasi kuluneelta.Ilosta on tosiaan vaikea kirjoittaa...

    Kahden loppurivin tarkoitus on muodostaa viimeisestä haikusta tanka, mutta toteutus on kömpelö, myönnän. Sait minut palaamaan aiheeseen, ja tässä yksi versioista joka syntyi:


    Kahdeksan kesää
    ruusut ovat tuoksuneet
    ja odottaneet.
    Tänään on ilon päivä.
    Ruusunkiulukat kypsyy.

    Tankaan mielestäni passaa välimerkit, koska siihen pitäisi kätkeä ainakin kaksi näkökulmaa.

    VastaaPoista
  18. "Hän on täällä tänään" -laulu on Tuomari Nurmion, tiesi mies sanoa. Tarkistin asian, ja mies oli oikeassa.

    Uusi tankasi on hyvä ja toki välimerkit sopivat tankaan.

    (Podin = pidin)

    VastaaPoista
  19. Ilona, noin ne tarttuu huomaamatta...

    Alkuperäisessä tankassa elin vain 'tänään'..
    Uudessa versiossa 'tänään' on mennyt...

    VastaaPoista
  20. Eikö nuo ole haikuja? Itse kun olen just haikuja harrastanut nuorena, oli sitten haastavan innostavaa saada ne tavut stemmaamaan (5-7-5) säkeissä.

    Mutta ihana tunnelma teillä siellä nyt, osaat sen hyvin runoilla esiin.

    VastaaPoista
  21. Kutuharju, haikuja ne pyrkii olemaan ,( viimeistä tankaa lukuunottamatta).
    Kiitos kommentista!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?